~*~
Otsamolla
on edelleen pimeys, koetan katsoa ikkunasta ulos, mutta näen vain
Satulan emännän, kuten Juuso häntä kutsui. Minua Juuso, kuten
muutki tontut, olivat alkaneet kutsua Punapääksi. En pahastunut, se
tuntui ystävällisemmältä, kuin Kirjuri.
Katselin
ikkunaa, Satulan emännän huoneissa liikkuu väkeä ja pitkään
vakavan pohdiskelevaisena ollut emäntä, hymyilee iloisesti. Hän
vaikuttaa löytäneen taas päättäväisyytensä ja toiveekkuutensa,
mikä ilahduttaa minuakin. Olemme täällä Otsamolla kuin
Pöllöt pesässä. Seuralaiseni ovat saaneet ilmeisesti kaiken
tarvitsemansa tiedon ja istuvat nyt pöydän vieressä. Eteeni
tuodaan kahvikuppi ja voileipiä. Olen saanut jopa luvan kirjoittaa,
en kuulema enää vaikuta uniärjyltä, mitä se ikinä tarkottaakin?
Tunnelma tuvassa on jännittyneen odottava.
Ulkona
kuuluu ulvontaa, Sudet on sittenkin löytäneet tänne asti.
Mielestäni tunnelmat on kuin jännärissä. Puuttuisi enää että...
~KOP
KOP~ Hyppään kiljahtaen seisomaan.
Kaikkien
katseet siirtyy ovelle, minua lukuun ottamatta muut vaikuttavat ilahtuneelta. Ovi aukeaa ja Kaarnalan Herra astuu sisään, perässään lisää väkeä. ”Päivää taloon, tultiin porukalla,
niinkuin käsky kävi. Ratsastettiin Susilla oikein, ettei
taikaovissa oisi liikaa liikennettä.”
”Sinä
taisit laittaa maailmankirjat uuteen uskoon tänne tullessasi?”
Hymyilee Iso parrakas mies minulle. ”Olenko minä rikkonut
luonnonlakeja?” hämmästyin ”Et tavallaan ja jollain
tapaa kyllä, meidän piti tavata vasta tulevaisuudessa ja
tapasimmekin, tarvitsit apua menneisyydessä, joten olemme täälläkin käytettävissäsi. Minä olen Jalo Kasvienvartia. Minullakin
on huonot hetkeni ja erehdyn sinun suhteesi tulevaisuudessa, olkoon
tämä nyt jonkinmoinen anteeksipyyntö niistä ennakkoluuloistani.”
Tupaan
tulleista muutkin esittäytyvät, nimet menee ohi kuten aina ja väkeä
saapuu kokoajan lisää. Luulisi sellaisen määrän jo täyttävän
tuvan, mutta huone tuntuu koko ajan mukavan kodikkaana, kaikille
riittää paikkoja ja huone tuntuu vain laajenneen sen mukaan, kun
tulijat lisääntyi. Mitä enemmän luonnonkansaa tupaan astuu, sen
parmmalle tuulelle tulen. Minua naurattaa ja laulattaa. Katson
ikkunaa ja Satulan emäntä näyttää myös helpottuneelta. Aivan
kuin hän olisi ollut huolissaan meistä kaikista, eritoten minusta. (Vaikka toisaalta hänhän tuntee minut, joten ei ihme.)
Ennen
uneen vaipumistani olin kyllä ollut todella peloissani, mutta nyt
oloni oli mainio. Aloin hyräillä hiljaa tyytyväisenä. Nyt-Aika
kulki huoneessa, katoaa hetkeksi ulos ja palaa lähes samantien takaisin.
”Taivaalla näkyi tähdenlento” hän hihkaisi iloisena. Satulan
emäntään tuli eloa ikkunan toisella puolen. Pikaisesti hän
kirjoitti ja nosti tekstin ikkunaa vasten. ”Jatka hyräilyä,
Punapää. Tähdet herää lauluun. Koetetaan, josko yhteistyö
auttaisi tässäkin. Hyräillään koko joukko mukana, johda Punapää,
tiedät mitä tehdä.”
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti