Taas meillä siivotaan.

Huh kun sitä tuntee taas itsensä niin näppäräksi. Jotkut lähipiiristäni tietävät, että siivous on niin "mun juttu". Tykkään siitä yhtä paljon, kuin lapsena kaurapuurosta, eli ihan yökkiin asti. Niinpä se tarkoittaa sitä, että välttelen hommaa sujuvasti siihen, kunnes on PAKKO tehdä jotain, ettei väki luule läävään tulevansa. (miten niin liioittelen ;) )


 Sitten kun se siivous inspiraatio iskee, pitääkin käydä koko hollitalli läpi "täiharavan" kanssa. Nyt on tämä vaihde päällä. Kolme päivää ja lähes kolme yötä, olen läpikäynyt elämääni vuodesta 1988- 2013 asti. Valokuvia, papereita, vaatteita "muistoja" ja muistoja. Hirmuinen määrä vuosia säilöttyä tavaraa jota en ole aiemmin raaskinut heittää pois (vaikken edes kurkista niitä tässä välissä) On nyt tavaraa kävellyt heipat sanoen käsieni kautta energiajäte, kaatopaikkajäte astioihin ja kierrätyskeskukseen ja kirpputorille. Heihei, hauskaa matkaa.

Viimeyönä silppusin valokuvia ja negatiivejä, siinä meni monen monta tuntematonta naamaa taas kerran hus pois. Katselin hääkuvia, joita oli milloin mistäkin parista, ja ylläri ylläri, kymmenestä hääparista vain kaksi oli edelleen aviossa. Pahoittelen, mutta tuli siis myös poistettua eronneiden entinen onni, pois laatikkoani täyttämästä. Olen ollut tällä karsinta kierroksellani hyvi lahjomaton. Mitä en tarvitse, sitä en todella tarvitse, niinpä otan ja poistan sen. Oli se sitten valokuvia, muistoesineitä, tai jonkin ihanuuden kirjoittama kirje, tai kortti. Niin rakkaita kuin ne onkin olleet, olen todella viimeinkin sitä mieltä, että lämpimät ajatukset sydämessä on paljon mukavanpia, kuin hirvittävä määrä tavaraa varastoissa.

Minun piti tehdä tällä viikolla paljon muutakin kuin tätä, mutta nyt tuntuu että,  jos en tee heti, jää homma kerrassan häijysti kesken. Onhan tässä ollut häsläystä ja paniikkiakin, kun on lukenut kirjeitä vuodelta nakkisodat ja löytänyt sittenkin "valokuva-aarteista" jonkun piiloon haudatun exänsä. Tai edesmenneitä ja kadonneita, ystäviä, sukulaisia, tuttavia jne. Välillä itkeä parkuu räkä poskelle noruen ja seuraavassa hetkessä nauraa hurskuttaa niin kertakaikkisesti, että ei meinaa pöksyissään pysyä, ihanaa tunnevuoristorataa.  Ja kaikelle sanoo rakkaudella heipat. Joillekin hiukan jopa "Lukkarinrakkaudella." Sekä suurella kiitollisuudella ja melkeinpä helpotuksella, "olenpa onnellinen, että olet toisen mieliharmina, etkä tarttunut minun linkkaani kiinni."

Kokemuksia oli ja meni ja nyt on uusi aika, uudet kujeet. Jotain vanhaa pitää aina kuljettaa mukana, mutta monista vanhoista on nyt todella upea aika luovuttaa ja päästää irti. Ihanaa että minulla viimein on tähän myös voimia, sillä tähän tunnemylläkkään en aivan osannut aloittaessani varautua. Siivoaminen on siivoamista, otat ja laitat pölyt ruotuun ja tavarat järjestykseen ja puhdasta tulee, mutta huh ja huh, jos käyt samalla läpi koko elämäsi muistot, päiväkirjoista, kirjeisiin. Viime kevättalvella jouduin lopettamaan kesken, kun sydän tuntui murtuvan jo pelkkien lapsuus ja teinivuosien muistamisesta. Nyt luin kirjeitä niiltä ajoilta, saamiani ja itse kirjoittamiani. Ja totesin että olenpa onnellinen, kun me selvisimme tuosta kaikesta. Sanoin hyvästit vanhoille ajoille ja jatkoin silppuamista käsin, kun koneellinen paperin silppuri heitti henkensä. Niin terapeuttista <3  Ja tämän terapian loppuun saattamiseen vielä hetki menee.





                                          Siististi -W-

Rakasta.

Rakasta hiljaa,

rakasta lujaa,

rakkasta 

ehdoitta kokonaan,

Sydämestä

Syvältä 

koko olemuksellasi

joka solullasi.

Rakasta kuin lauluissa,

kuin runoa luoden,

ehdoitta kokonaan,

 iloa suoden.

Rakasta, 
kun koko elämäsi
 oisit rakastanut.

Rakasta, kuin tietäisit

mitä tehdä.

Rakasta,
 kuin ymmärtäisit,

 minne mennä.

Rakasta hiljaa,
 rakasta lujaa

Rakasta ehdoitta, 

Kokonaan  Rakasta,

 kaikkien nähden.

Rakasta salaa

Kuin syntiä tehden.

Aidosti kaikkialta.

Rakasta joka solullasi.

Ehdoitta, 
aidosti, kokonaan. 

Rakasta salaa,

 rakasta hiljaa.
Vain tämä elämä.

Minä Rakastan,

vaihtoehdoitta,

 hiljaa, 
vain salaa. 

Kuin syntiä tehden.

Ikäni kaiken kokonaan.

Vaan jospa ei syntiä olekkaan?

Rakkaus vain,

jota vahvistat.

~W~

Jotta oisin kuin muut.

Juoksen kiireessä kaupunkeja,

etsin etsimällä, käännän kääntämällä

menen virran mukana, aina kaikki hukassa,

tartun kiinni hihasta,

puhun tunteesta, vihasta

laulan lauluja vieraita, maalaan tauluja

haaleita, kaikki nähtynä silmin toisten 

aivan erimoisten kun nämä omat sieluni peilit.

Jotta oisin kuin muut,

rakennan talon kivisen,

hankin perheen  jota omaksi tunne en,

otan työn jokaisen, jonka eteeni tuot.

Maksan verot, teen mun työt,

 tiedän aina kenen leipää syön.

Ja vaikka vähät välität,

 kerään heittämäsi jyvät 

olen hyvä ihminen 

kun teen aina kaiken sen,

 mitä multa odotat.

Vaan jos sanon ei?

Minä odotan sen prinssini oman.

haluan talon puisen ja soman,

työn mieltä lämmittävän,

sydämen eheyttävän elämä.

Älä odota minulta tekoja,

 jotka itsekin tehdä voisit.

 Älä nöyrtyvää selkää,

 pelosta vapisevia jalkoja.

Minä kuljin jo kerran polun sen

jolla arvoa saa ei ihminen,

 olemalla kuin muut.

Kun, olen kuin muut,

 tulee isot ja lyö,

kun olen kun muut

joku toinen leipäni syö.

Kun olen, kuin aina on oltu,

nöyrä ja pienestä kiitollinen,

vähän saat, vaikka ansaitsin

enemmän.

Kun olen, kuin aina oltu on,

työni teen, vaan olenko onnellinen?

Kaiken teen,

kuten ennenkin

vaan itseni muistinko

Kiitoksiin kietoa hyviin?

Sillä silloin,  jos

olen kuin muutkin ois,

 ei tekojain kiittele kukaan,

Vaan  jos oon,

 kuten enkelit olla mun sois,

ilo astelis, askeltein mukaan.

Mitä milloinkin, ketä kullekin

Jotkut päivät vaan käyttää tarkemmin kuin toiset. Saa aikaan enemmä ja näkyvänpää tai, jos ei näkyvänpää, niin ainakin jollain tavoin, arvostaa aikaansaannoksiaan aivan toisin, kuin yleensä. Monen flegupäivän ja -viikon vastapainoksi, tulla tuuskahti jostain kerrassaan energia-aalto ja aikaansaannosta on tullut niin siellä kuin täällä. Juu ei Kämppä ei ole siistiytynyt eikä vaatehuone, eikä kaikki matot ole edelleenkään pesty, mansikat kerätty, eikä parveketta ole ehtinyt joka päivä kuoputtamaan, mutta, mutta... Niin, En tiedä on vain tapahtunut enemmän, enemmän ja enemmän. Niin hyviä, kuin hämmentäviä asioita, jokin verran surkean tunteen tekeviä ja pari kolme Kriisipesäkettäkin on ympäristöön ja hölökohtaiseenkin elämään paukannut. Näistä voi melko ylpeänä (vielä) todeta "ei Sattunut, ainakaan kauhen pahasti." Ikinähän ei voi tietää, jos se kipu tuleekin vasta jälkijunassa.

Minun ihmistensietokykyni oli koko talven aivan olematon, vaan mitäpä on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana? En siedä jäädä itsekseni, en siedä miettiä asioitani, tai ainakin täytyy olla itsekseen jossakin, missä on ilmaa ympärillä. Kotikolo on kolkko kolo, siellä ei siedä olla. Ihmisten ilmoilla voi vain katsella kun ihmiset tulee, menee, hyörii, pyörii ja touhottaa. Kiitos ei haittaa, vaikka kukaan ei puhuisikaan minulle, kunhan vain näen, että jossain on joku. Eikä sekään haittaa, jos puhutaan mennään ja touhutaan, kunhan jokaisessa paikassa vaan löytyy se pieni kolo, josta voin hiiren lailla livahtaa, jos iskee tiukka paikka. Näin olen tehnyt näin olen ollut. Ihmisten keskellä ilman ihmisiä. Ja kokonaan "metsässä",  Yksin mutta ilman ajatuksia, koska uuvutan itseni kaikin tavoin. Pääni tyhjenee, sinusta, hänestä, meistä, teistä, heistä...Heitä ei ole, meitä ei ole... on vaan kupla vailla ajatuksia, en nää, en kuule, en ymmärrä, ja ennen kaikkea minun  EI tarvitse.

Olen kuunnellut ja katsellut ympäröiviä ihmisiä huvituksen ja kauhistuksen, välillä jopa, pienen raivon vallassa. Olen lisäksi tuntenut tietynlaista hämmentynyttä tyyneyttä ja kiitollisuutta siitä, etten elä heidän elämänsä traamoja. Omistani selviän ennenpitkää ja  muiden epämääräisiin elonkäänteisiin osallistun kuin elokuvateatterin penkiltä. Karkkipussi kädessä ja vältellen säikähtyneenä lyömästä vieruskaveria. Välillä toki on pakko heittää kommentteja, kuten "VARO karhu!!!!!" tai "VÄISTÄ tota autoa" Siis ihan niin kuin leffateatterissa. (Kanssani elokuvissa olleet ymmärtää tämän...En selitä enenpää, nolottaa...)

Kun miettii omia tekojaan ja tekemättömyyksiään, tulee toisinaan vastentahtoinen ajatus (Ikäkriisin tuotoksia, uskon ma.) siitä, mitä minun ikäisen ihmisen olisi kuulunut tähän mennessä jo saavuttaa. Ystävät, tuttavat ja ikätoverithan meille toimivat peilinä. Eli siiis jos ystävämme Manta, ALLE nelikymppisenä on perheellinen, asuntovelallinen, työn raskaanrataja ja hiukan elämäänsä kyllästynyt, avioeroa harkitseva rouva. Ja Mantan mies on liki viisikymppinen Ernesti, mielikuvituksellisen luonteen omava, verkkopaidassa ja sarkahousuissa viikoloput viihtyvä, joka helkutin asian keksivä, harvahampainen luomakunnan kruunu ja lahja naismaailmalle. Niin eikö ole selvä, että meitän velvoitteemme, tuossa tietyssä iässä, on toimia ja olla presiis, juuri samalla lailla? Jos ei kaikki ole samoin, on huono ihminen.

 Tällä ajatuksen kululla on sitten riemukasta ottaa peliverkkarinsa ja silputa niitä lähestyvien synttäripäivien kunniaksi saumakerrallaan pienemmäksi ja pienemmäksi. Voi hel.. Ei oo kersoja, Voi PEE.. ei oo asuntovelkaa, huh saa.., ei oo töitä, joihin ei huvittas mennä, ei pomoa, joka pitäs haukkua, ei rahaa jonka vähäisyyttä valittaa ja jumankekke se "turpa-Uunon" kaksoisveli, Ernestikin puuttuu. On vaan aikaa ja mahdollisuuksia istua  esim. rannassa ja rillata itsestään keitetty krapu, persana kun miun elämä on kurjaa. Nahkakin palo. Pitäs varmaan ottaa ja hankkia miäs, lapset ja ja ja noh elämä.

Kuulkaa rakkaat murut ja mussukat. Sinun elämä sopii sinulle ja minun elämä minulle, en kadehdi enkä kerskaa, mutta olen aika onnellinen tänään. Ihan niillä eväillä jotka sain, vesimeloonia ja mansikoita, raejuustolla ja paistettua makkaraa. Voi olla että kaipaan illan tullen "Ernestiä" viereeni halkoja sahaamaan, mutta ainoita onnellisuuden mittareita ne kuulemani "elämän-perussetit" ei ole. Joten älä suotta ole huolissasi vaikken kaikkien, minulle asettamiesi normien mukaan kuljekaan.

                                                     
                                                                      Elämästään onnellisena -W-