Tänään on ollut hyvä päivä. Joitakin vuosia sitten, tämmöinen hyvä päivä, oli niin harvinainen, ettei sitä uskaltanut edes ääneen sanoa kokeneensa, kun yleensä, "kehun" jälkeen, "satoi kaakkaa niskaan" Saavikaupalla, viikkoja, jopa kuukausia.
Tänään on ollut hyvä päivä, todella monista syistä. Eikä vähiten siksi, että Äippä ihanainen paistoi lettuja, ihania pitsireunaisia, oikeassa voissa, oikealla valurautapannulla. Eikä siksi, että asiakkaat oli mukavia ja naapuri jutteli ja kertoi terveisiä, harvoin nähdyltä ystävältä.
Päivä oli hyvä, ihan kaikista näistä syistä ja vielä monesta muustakin. Minusta oli ihana olla tässä päivässä. Käydä läpi sen surutkin, iloista puhumattakaan. Oli mukava nähdä ohimenevät ja olla jäämättä kiireisen kuljettajan auton alle. Oli mukava ilahduttaa ihmisiä ja arvostaa käden taitoja.
Oli kiva saada tehtyä ruokaa, joka ei palanut pohjaan, vaan oli maukasta ja sopivan kypsää. Oli sydäntä lämmittävää, istua tuolissa hipsuttamassa Kattilan väen korvia ja kuunnella kehräystä. Oli mukava, kun oli työpäivä, kun oli työ, kun ne työt tuli tehdyksi ja saatoin palata kotiini ja vain huokasta hiljaa.
Oli mukava murista hetki tyytymättömyyttä, kun kaikki ei sujunut, kun samalla huomasin että asiat sujui kuitenkin, vaikkakin eri tavoin, kun suunnittelin. Oli hymyilyttävää marmattaa kivusta jalassa ja huomata ettei kipu ollut niin paha, etten liikkua voisi. Oli mukava huomata, että minulla on oikeus rutista tyytymättömyyttä, kun siihen on aihetta ja olla kiitollinen, kun kaikki on hyvin ja nauttia onnestaan, toisinaan sellaisissakin tilanteissa, kun se onni on kirpun kokoinen, mutta ainoa valo pimeässä.
On lupa olla.
Hyvässä päivässä.
Minun rakkaat on tässä, ajatuksina mielessä, vaikkei aina läsnä olisikaan. Mutta tänään vaan tuntui, että olen valtavan kiitollinen ihan koko päivästä. Siitä, että olitte kukin siellä, missä nyt ikinä päiväänne vietittekään. Ja että itse olin tässä missä olin. Se oli tärkeää, kaikilla meillä oli oma tärkeä hetkemme, vaikuttajina ja vaikuttujina.
Osaisinpa selittää sen paremmin.
Mutta toivon vain, että nautit elämästäsi. Sen mauista, tuoksuista, näkemistäsi paikoista, siitä että elät, että voit halata tärkeää ihmistä ja kiusotella, hassutella ihmisten kanssa, paijata lemmikkiäsi, tutustua uusiin asioihin, ihmisiin. Sanoa kiitos, siitä että sain olla oma itseni teidän kanssa.
Maailma on välillä yht'aikaa surullinen ja iloinen, pakahduttava kerrassaan ja kun se on semmoinen, ei mitkään sanat riitä tuomaan julki sitä yht'äkkistä täydellisyyttä, millainen elämä on hyvänä päivän. Tänään se on juuri semmoinen. Pakahduttava. Itkettävän naurattava ja onnellisen masentava.
Venykööt hetket riittävän pitkiksi ymmärtää elämä.
Olla kiitollinen ja nähdä rumassa kaunis.
Rakastaa, vaikkei yhtään tietäisi miten.
~W~