Hei Oravainen.

Niin oli ihana kävellä, pakkanen narskui jaloissa ja tiet oli hienosti aurattu, ei kökköjä, ei kuoppia, eikä liukasta.
Pientareilla kimalsi timangit ja huuraa puissa, kuin Jätti oisi puhallellut kylmän  hönköjä oksille. Ihanaa. 

Keskustiekin oli uraton ja kuopaton, kyllä kelpaa ajella. Meillä maalla kyllä hoidetaan ongelmat hienosti, jos yhdellä ei ole tarvittavia välineitä, toinen tulee apuun ja se on kyllä upeaa.

Ajattelin tämän hyvämieleni kirjoittaa ihan julki kotosen puskaararioon, mutta kun pitkästä aikaa sinne kurkistin ja tekstejä luin, huomasin, että siellä oli ihmiset ehtinyt jo monesta asiasta mielensä pahoittaa, niin minäkin sitten hiukan pääti purkaa omaa mieltäni.

Välillä se vaan on ihmisellä sappetus sitä luokkaa, että se pitää röyhtästä ulos oikeen isosti. Silloin saatan itse huutaa oikein kovaan ääneen, joko Uljastellessani yksinäni, tai kototorpassani, säikyttää samalla Kattilan väen ja naapurit. Saata kiekasta mielipahani ihan julkisellakin paikalla. Ja minua harmittaa näiden säikyttelyjen ja julkisten raivon purkausten jälkeen, jopa enemmän kuin aikaisemmin. Uljaan kyydissä karjuenssa sapetus helpottaa. Uljas on hyvä kuuntelemaan, vaikka onkin Auto.

Ja useimmiten jonkun kertoessa jostain hyvästä asiasta, minä yleensä myös tulen paremmalle tuulelle. Ja harmit pienenee. Mutta kaikilla se ei näemmä mene niin.

Sinä Oravainen, jolla on se lapiollinen haisevaa kakkaa heitettävänäsi siihen hyväänkin asiaan, Onko Sinulla Käpy jäässä? Sulata se ja syö pois se käpysi, että saat nälkäkiukun pois. Tai hanki auto ja mene sinne hetkeksi huutamaan, että sappi rauhottuu. Älä suolla mielipahaa Puskaradion sivulle, tai lehtien mielipidekirjoituksiin, vaan vedä hetki henkeä ja mieti paljonko hyödyt sen paskan levittämisestä. Väittäisin, ettet yhtään.

Paskassahan tunnetusti kasvaa nätti kukka, mutta useimmiten se toimii vain kukkapenkissä, tai pellossa. Julkisissa kirjoituksissa se vaan saa kanssakulkijan olon surkeaksi, vaikka se juuri oisi ollut onnellinen, kävellessään ihanassa pakkaskelissä hyvin auratulla tiellä, aivan valtavan ihanan talvisään halattavana.

Sinä Oravainen jolla on pahamieli. Toivottavasti Sinun olo paranee pian, on raskasta olla aina vihainen, tai surullinen. Sinä ja Sinun kaltaiset mielenne pahoittaneet, teette meidät, kanssakulkijanne aina vihaisiksi, tai surullisiksi kakkalapioinenne.

Ystävällisin  ja surkein terveisin Wiltsu.