perjantai 2. joulukuuta 2016

Luonnonkansan turinoita: Etujoukot saapuu.

Hyppy tulevaan.
~*~

Tämäpä perin kummallisen merkillistä.” Pohdiskeli Huubert ja hieroi jalomuotoista parranpujokettaan. ”Oletteko te nyt aivan varmoja, että ajattelitte Joulupukin juhlatupaa, ettekä esimerkiksi Utsjokea, tai Saanatunturia? Tuon tunturin laella on mökki, mutta emme tulleet mistään ovesta, joka oisi minulle entuudestaan tuttu. Tai jos aivan tarkkaan mietin, niin joku muisto on. Miten Juusolla?” ”Näyttää tutulta, tuon järven olen nähnyt ja maisema muutenkin on kyllä tuttu.”

Otsamo” Kuuluu Tytin häkeltynyt ääni, ”Ollaan Otsamolla ja taidetaan olla kuljettu muutoinkin harhaan, kuin kartalla. Tuo tyttö tuolla, näyttää tutulta, vaikken koskaan ole nähnytkään. Melkein kuin ja ei sittenkään. Lähtiessähän tyttö juuri viskasi sukset tantereeseen, ei noin piaan voi kasvaa. Ja entäs tuo punainen kuontalo, näin kova pakkanen, eikä pipoa? Mitä hän etsii?? Laulaa ja jupisee yksinään ja hyppii kivillä.

Täällä on selkeästi muitakin. Aistin heidät, mutten näe ja se on tavattoman kummallista. Hänhän näkee meidät, muttei hämmästy lainkaan. Miten me tulimme tänne? Juuso, älä mene!” Tytti kiljaisi Juusolle.

Myöhäistä” totesi Huubert, Juuson juostessa esittäytymään. 
"Olisipa tuo toimintatarmo jollain tapaa valjastettavissa. Vaikka ihmisten voimalaitoksiin, kyllä sillä helpostikin yhden maan asiat järjestäisi. Hyvin, vai huonosti, sitä en tiedä, mutta järjestäisi kuitenkin. Huubert hymähti. "Täällä on kovin outo tunnelma huomaatko?" Tytti oli aivan omissa ajatuksissaan puhuessaan hiljaa. "Ihan kuin oisimme kahdessa paikassa samaan aikaan, aivan kuin verho estäisi näkemästä kaikkea samalla kertaa. Kaikessa on kylmä kaiku, joka ei kuulu tänne." .

"Tähdet puuttuu. Vaikkei ole pilviä, Kuu on kadoksissa. En ole koskaan käynyt täällä niin, etteikö joku meistä taivaltaisi samoilla alueilla. Ja näihin aikoihin kun Kaamos on täällä, näille seuduille tärkeintä on Tuulihuilun ääni. En ole kuullut sitä lainkaan. En näe revontulten varjoakaan. Näin hiljaista, tai hyytävän kylmää, ei ole kuin avaruudessa. Jos ei tyttö olisi lämmittänyt tupaa ja sytyttänyt kynttilöitään, jos ei hän hyräilisi, kaikki valo ja lämpö katoaisi. Pakkanen kiristyy koko ajan."
~*~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti