Uudelleen lupaus.

Kohti ääretöntä ja sen yli...

28. joulukuuta 2012 kello 18:43

Sanottiin lelujen tarinassa. Ehkä pitäisi kehittää jokin oma kommentti.
Kohti Uutta Vuotta ja sen yli? Kohti huomista ja sen taa...Lupauksia uudelle vuodelle?
Niitä.
         Olen vuosia vältellyt antamasta Uuden Vuoden lupauksia. Ehkä nyt on aika antaa sellaisiakin. Lista on pitkä.

Lupaan ensivuonnakin olla oma, hankalan, ihanan, rasittavan ikävä itseni. Lupaan käydä sinun hermoillesi tavalla tai toisella, olkoon ne sitten nauruhermoja, ärsytystä tuovia tai välinpitämättömyyden hermotuksia.  Lupaan muuttua ja pysyä muuttumattomana, sen mukaisesti kun itselleni parhaiten sopii. Lupaan näyttää tunteeni, oli ne kotoisin mistä tahaansa osiosta. Lupaan suuttua ja olla "vastarannankiiski" jos siihen on aihetta ja vaikkei aihetta löytyisikään, lupaan nauraa jos naurattaa, enkä todellakaan aio hillitä itseäni jollei se tunnu minusta tarpeelliselta. Aion aiheuttaa pahennusta ja käyttäytyä sopimattomasti tulevana vuonna. Aion olla kovaääninen ja hankala silloin kun sitä haluan. Enkä ensi vuonnakaan aio opetella ulkoa "käytöksen kultaista kirjaa" vaan toimin kuten ennenkin, kohdellen sinua, kuten sinä kohtelet minua ja toisinaan Kohtelen sinua huonosti, vaikka kohtelisit minua hyvin. Saatan vihata sinua vaikka rakastaisit minua. Kohtelen sinua kuin koiran kökkäreitä, vaikka olisit minulle itse lempeys. Kaikki tämä saattaa olla päinvastoin toisena hetkenä. Jos olet ystäväni, olen ystäväsi, jos vihaat minua, unohdan sinut, sillä viha on energiahukka, johon toivoakseni en tulevana vuonna voimiani tuhlaa, mutta jos tuhlaan, niin joko tuomitsen tai en tuomitse itseäni siitä. Jos olet omituinen, minäkin olen, jos en ymmärrä sinua, etsimme ehkä yhdessä rautalankaa tai ratakiskoja.
 
Aion tulevana vuonna nauraa paljon, kirjoittaa jos siltä tuntuu, maalata, piirtää, veistää, laulaa, soittaa, harrastaa mistä kulloinkin satun innostumaan. Puhua paljon ja unohtaa sanomani. Olen hankala ja vaikeasti ymmärrettävä, riitelen kanssasi ja pyydän tarvittaessa ja muistaessani anteeksi. Aion olla huono ja hyvä ihminen, aion olla väärässä ja oikeassa, ottaa nokkiini sanoistasi, ilahtua sanoistasi, lupaan suuttua sinulle ja leppyä sinulle. Lupaan saada sinut raivoihisi ja rakastamaan minua. Lupaan olla niin hämmentävä ihminen, kuin vain minun luonteellani on mahdollista. Lupaan kinastella ja olla äreä hankala ämmä ja hymyillä hetken päästä kuin ihanin auringon säde. Lupaan elää kriisien keskellä tai niistä piittaamatta. Olla neuroottinen tai täydellisen välinpitämätön, laiska nahjus juuri lentoon lähdössä.

Lupaan olla juuri sellainen kuin olen. Eristäytä joukosta, kun tuntuu tarpeelliselta ja hillua häiritsevimmin kun se tuntuu hyvältä. Lupaan olla epävarma itsestäni itkeä ja surra, jos se on tarpeen ja mököttää kun tuntuu mökötyttävän. Aion opetella tuntemaan itsestäni tänä uutenakin vuonna uusia puolia ja aion opetella hyväksymään sen millainen olen ja millainen sinä olet. Aion opetella mutta lupaan etten välttämättä opi mitään.,. Aion edelleen muistaa vanhoja asioita, kaivella menneitä ja olla pitkävihainen, jos se tuntuu tarpeelliselta. Lupaan olla katkera kärsimästäni pahasta ja onnellinen osakseni osuneesta onnesta. Ja unohdan mitä lupaan niin hyvässä kuin pahassa. Lupaan olla löytämättä itsestäni täydellisyyttä, ja jos löydän lupaan tehdä sen vahingossa, ja lupaan vaatia silti täydellisyyttä muilta. Lupaan, etten tänäkään vuonna tiedä millainen on täydellinen ihminen. Lupaan olla virheitä puolillani ja tulvia erehdyksiä ja onnistumisia. Aion olla samanlainen kuin ennen, erilailla kuin ennen.

 



Lupaan olla tänäkin vuonna niin ristiriitainen ihminen, niin sosiaalinen, niin erakoitunut, puhelias, hiljainen, herttainen, raivostuttava ja kerrassaan mahdoton kuin vaan osaan. Aiheutan teille harmaita hiuksia, hymyn ja harmin kurttuja, syviä huokauksia ja sitruunanhappamia närästyksiä ja järkytyksiä. Lupaan olla minä. Pidät siitä tai et. Tee sinä samoin, pidin minä siitä tai en. Sillä kaiken tämän minkä lupaan teen siksi, että näin minä olen aidosti minä. Kaukana täydellisestä mutta lähestymässä sitä askel askeleelta. Kun minä olen minä, niin hyvässä kuin huonossakin, itseni hyväksyvä, voin minä jonakin päivänä lakata vaatimasta sinultakin mahdottomuuksia.

                                                  


Aivan täydellisen ihanaa ja vapauttavaa loppuvuotta 2013 ja Mahtavia muutoksen tuulia vuodelle  2014  toivottaa koko sydämestään Wilhelmiina ja Kattilan väki. ;) <3

Jouluvaloa

Mietin kirjoittavani tänään joulurunon ja aloitinkin sen teon jo. Se jäi hautumaan, koska tuntui, että yhteen runoon pitäisi saada mahtumaan niin paljon asiaa, ettei sivut riittäisi. Tämä vuosi on tässä vaiheessa katsottuna kulunut kuin sillä oisi ollut siivet selässä. Tapahtumia on ollut käsittämättömän paljon ja oma ja toisten olomuoto on ollut suurten muutosten kourissa, ihan vuoden ensi päivistä saakka. Itselleni tämän vuoden suurin ja samalla pienin muutos on ollut tulla minuksi. Itselleni ihmisen mittaiseksi ihmiseksi.

Hyväksyä kaikki kriisit ja elää silti onnellisena ja onnekkaana ihmisenä kaiken sen keskellä ja kaikki sydämen asiat sydämessä. En voi sanoa ettei minua mikään liikuttaisi, mutta minä olen oppinut tunnistamaan omat taisteluni ja ne taistelut, joihin minun voimani ei ole tarkoitettu. Se ei ole rintamakarkuruutta vaan se on itsensä rakastamista ja huomioimista. Ei ole tarkoitettu, että kukaan kantaisi itselleen kuulumattomia murheita vielä omien murheidensa lisänä. Apua on saatavilla silloinkin, kun ei sitä näe eikä tunnista. Sitä vain on pyydettävä ensin.

Tämä joulu on lumeton, Kauniin sammaleen vihreä toisaalla ja toisaalla asfaltin kiiltoa vetisyydessä, pohjoisen tuntureiden lumipeitteitä, sähkökatkoksia myrskyissä ja kadotettua ja löydettyä joulumieltä. Lämpimiä filttejä sohvan nurkkaan kietoutuneena, kissan tassuja. Uutisankkureiden kertomia tapahtumia maailmalta. Jollekkin yksinäisyyden synkkyyttä ja toisille taas suurperheen rasittavia vaatimuksia, toisille tyytyväisyyttaä onnea ja rauhaa. Pelkoja ja julmuutta toisille.

Mietin sydämeni pohjasta miten maailmaan saisi onnen tasapainon? Sen joulun armollisuuden tunnun jokaiselle elävälle ja hengittävälle olennolle. Miten laajentaa kaikkea hyvää jokaista koskettavaksi?  Olisiko se minun "taisteluni"? Vai meidän kaikkien yhteinen tehtävä? Voi jos voisin tehdä maailman murheille niin, että kun sytyttän kynttilän ja sen liekkeihin laittaisin murheet ja surut, joita ilman elämä olisi onnekkaanpaa. Liekin sammuessa myös surut oisi pois palaneita. Kun mietin mikä määrä me poltetaan näin hämärän hyssyssä kynttilöitä. Jos jokainen oman kynttilänsä mukana polttaisi pois huoliaan ja murheitaan ne olisi piaan kadonneita aivan kuin nuo kauniit valon tuovat kynttilät kirkkaine liekkeineen. Oli liekki Ledin tai Havin tuoma olisi tulos aina sama, sammutettuna huolet olis kadotettu iäksi ja uudelleen sytyttetty liekkivalo palaisi kirkkaammin ja valaisevammin ja vahvempana poistamaan jäljelle jääneitä murheita.

Jokainen liekki ilahduttaisi näkijäänsä ja osoittaisi että valoa ja iloa on.

Hei rakas ystäväni. Tänä jouluna laitan palamaan kyntilöitä, polttaaksen pois murheita. Tee sinä samoin ja pyydä ystäviäsikin tekevän niin. Ajatuksen voima lienee vahvin voima levittää rakkautta. Ja kaunis ajatus antaa voimaa.  Rakkaudellista ja rauhaisaa, itsesi oloista, joulua Sinulle. Olet rakas ja tärkeä.

Mutta PS. älä jätä murheettomuudessasi liekkejä palamaa omia-aikojaan, ettei tulisi muita murheita liekkien läikeestä. Eli myös Turvallista joulun aikaa.

                                         
                                        Lämpimästi halaten toivottaa Wilhelmiina.

Vielä PpS. Kiitos tästä vuodesta  ja siitä että luit mitä "tulvi vaan tulvivaan mieleen".  <3

Sydämellä

Tässä hetkessä 

on rikkumaton rauha,

keskellä kaaosta, huomaat 

eläväsi, rakastavasi,

olevasi tunteidesi 

kirjopyykissä 

Liian kovassa lämpötilassa. 

Luot nahkasi

puhdistat joka solusi

mitä suurimmassa kieputuksessa.

Olet sisälläsi 

ulkona itsestäsi,

hallitset kaiken 

hallitsematta mitään

olemalla mitään 

olemalla kaikki

Alku ja juuri 

kaikkeus 

tyhjyys.

Sinä 

Minä

Kun kokee 

rakkauden siitä 

mitään tietämättä,

ymmärtämättä,

Sen voimaa tajuamatta,

täydellisen ensikertaa

 itseensä.

Onnittelen

paras

rakkauden kohde

ikinä.

Varmasti kaiken rakkauden arvoinen.

-W-

Rinsessa ja puoli valtakuntaa

Katselin tänään elokuvaa jonka tarinan tunsi. Paremmin kuin hyvin, olihan se lapsuudessani luettu kerran, jos toisenkin iltasaduksi. Sadut on ihania ja niitä lukee näin aikuisenakin ihan onnesta soikeana, koska ne vie ajatukset pois arkisista asioista ja niistä vähemmän arkisista, mutta huomattavasti kammottavammista asioista mitä tulee nähtyä lööpistä ja uutisista. Minä pidän satumaailmasta, vaikkei sekään aina niin viaton ollut, kun paha sai palkkansa yleensä kovinkin kuolettavalla tavalla. Mutta rinsessa sai aina rinssinsä ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka. Ja oi kuinka koko maailma siitä pelastui ja kansa onnesta huokaili.

Mutta elokuvapa yllätti minut ihan hämmennykseen saakka. Missä oli ketku paha joka juonisti valtasi maailmaa, pikkuhiljaa hiipien? No hän oli verhoutunut kyllä hyvyyteen,  mutta alle kahden sekunnin näytti suomunsa ja muutti maailman kaaokseksi. Rinsessaa ei alkuhankaluuksissa pelastanut rinssi, vaan rinsessa ihan ite otti ja roiski verta kentälle ja teki reitin pois tyrmästään, tyrmäävästi. Hykkyrät sentään. Saattoi Waltti pyörähtää muutaman kerran nykymaisemissaan ja pomppia saksanpolkaa, pohtien et "miksi oi miksi mie en tuota keksiny?" No hyvä ettet keksiny, se ei olisi varmaan ihan niihin aikoihin ollut ihan niin hyvä idea. Mutta tunnustan, nyt se lämmitti mieltä kovasti. Ihanaa ettei rinsessat oo enää nykyään niin tavattoman toistaitoisia kuin ennen. No maailma oli tällekin rinsessalle pelottava paikka, kuten meille jokaiselle rinsessalle, ennen ja nykyyhteiskunnassa tuntuu olevan. Ja tapahtumat sai käänteen, jos toisenkin.

Kahden virkatun Afrikankukkan, ja parin paikoilleen ommellun kukkatilkun jälkeen oltiin tulossa jo onnelliseen loppuhuipentumaan. Mutta hmm kummallista, prinssiä ei  näy eikä kuulu. Pari komeaa "tavista" pyörii apuna, tai haittoina miten kukakin homman ottaa, mutta ei rinssiä. Mitä kummaa? No koko "tavisjoukko" Yhtenä rintamana vastustaa tietty pahaa ja kuinka ollakkaan siinä puolia pitäessä, rinsessan korjaa kuolo ja mie oottelen sitä "taijanomaista" rakkauden ensi suuteloa. Arvasin jo että ihan niin ei käy, kun luulla vois, eli melkein rinssin pussauksilla ei ole eleen vertaa väristyksiä tuovaa ja henkiin virrottavaa voimaa. Rinsessä on kanttuvei. Tosin pahis tässä vaiheessa vetäytyy myös nuolemaan haavojaan, jotta jalo neito saadaan tässä välissä kauniisti puleerattua kansalle kuljetettavaksi. Voi surua ja murhetta.

Kaikki toivo on menetetty ja paha saa kerättyä lisävoimia itselleen. Voi voi. Sitten paikalle tulee Mies. Sama kamuli oli pyörinyt tarinassa jo aiemmin niin, että heikonpaa hirvittää. Päiviltä päästettyjä oli paljon ja kaikista ei niin aina tiennyt oisko tuota juuri kannattanut nitistää, mutta tulipa roiskittua. Oikeen ei ottanut hänestä selvää ookko nää sitä vaiko tätä, mutta yhtä kaikki rinsessan riveissä tuo liikku ihan alusta asti, tai siis ainakin siitä saakka kun siirtyi pahisten riveistä pois. Hää kertoo raskasta ja liikuttavaa tarinaansa menneisyydestään ja tunnusta kuinka rakkaus rinsessaan sai hänet ajattelemaan uutta elämää ja puh pah sittten kävi näin, peijakas sentään. Hyvästeiksi hän sitten kiitoksella ottaa ja moiskauttaa rinsessaa ja poistuu paikalta, heippa ja atjöö. Rinsessa jää alttarille.

Lieneekö rinsessa syntyjään hämäläinen vai mitä kummaa, Miehen poistuttua paikalta, mitä tekee rinsessa? Ei vaivu rinssin tekeleen käsivarsille vaan nousee itenäisenä vuoteeltaan ja käy. Vaappuu kansansa keskuuteen ja yltyy puheeseen kummaan. Nyt miehet,veljet verta kentälle, pahis pääsi tiensä päähän, hei hoi pojat sorron yöstä nouskaa. Ja rähinä päälle. Muutamassa käden käänteessä tulee kasa kuolleita ja Pahis on kukistettu ja kukas muu tuon Julmattaren tappoi kun rinsessa ihan ite. Pelastipa siinä samalla nuo rinnallaan sotineet tavismiehet ja sen Herra Herättäjänsäkin. Koettaa onni ja autuus ja rinsessa julistetaan Kuningattareksi. The end.

Ööö mikäs tässä nyt jäi puuttumaan normi tarinaan verrattuna? Ei kai ihan hirmuisesti, jos sitä vertaa ikäänkuin nykyaikaan. Tytöt on tyttöi ja pojat poikii ja kaikkia opetetaan pärjäämään omillaan ja niillä mennään mutta, eikö nykyään onnellinen loppu voi olla edes pikkiriikkisen romantillinen? Tavallaan kiva noin, ei aiheuta paineita tälläiselle itsellisellekkään täti ihmiselle, kun ei oo pakko saavuttaa ikäänkuin taistellen avioliiton onnea ja auvoa, eikä ainoastaan parisuhteeseen päättyvä satu ole se ainoa oikealla tavalla päättynyt satu. Ja jos kerran rinsessalle oli tarjolla kaksikin komeaa miestä niin toisaalta hankalahan tuossa tilanteessa päätöstä olisi tehdä, saattaisi ehdokkaista toinen loukkaantua ja oisikos se sitten onnellista? Ei oisi. Hyvä näin.

Siispä hurraa erilaisille saduille. Niille missä Rinsessat pärjää ja pitää valtakuntansa kokonaan ihan itte.


                                     Positiivisesti Vaikuttuneena  -Rinsessa-Wilhelmiina-


Ps.Pakko kyllä myöntää, että Minullekkin oisi tuottanut vaikeuksia päättää kumman oisin ottanut kunkukseni. Oli ehdokkaat sen verta hottiksia. ;)

Joululahja ystävälle.

Tänä vuonna minä vietän joulua. Minä, joulun kammoaja henkeen ja vereen. Vaan Ta-daa, minä vietän joulua, olen täydellisen ihanissa joulufiiliksissä. Rauhaa ja rakkautta, ihanuutta.

Siis minä vietän joulua NYT. Kiireetöntä ja ihanaa aikaa jollaista olen koko elämäni kaivannut. Vietän joulua tunnelmissa ja tuoksuissa, nauttien lumisateesta ja kynttilän lepatuksesta. Enkä pelännyt kansanpaljoutta jouluavajaisissa, en kauppojen jouluruuhkia, en inhoa kaupoissa kuuluvaa joululaulusoitantaa, enkä valon välkettä. Nautin siitä enkä antanut sen häiritä sisäistä rauhaani.

Ei en ole ostanut ensimmäistäkään lahjaa. Ja en aio sitä edes tehdä. Aion koristella kotini jouluksi, siivota, laittaa hyvää ruokaa ja hankkia herkkuja, pähkinöitä, manteleita ja suklaata, glögiä. Jos haluan. Tunnelmallistan maailmaani kynttilöillä.

 Minulla on ihanan iso ystäväjoukko, jota muistan ja ajattelen.Tätäkin kirjoittaessani. Lämpimästi. Vaan en lahjoen. En tänä jouluna. Sillä tänä jouluna teen asiat tavallani. Ja myös kukkaroani ajatellen. Nykytuloillani ei lahjota kuin lämpimällä halauksella. Mutta tuloni ei ole ainoa syy lahjomattomaan jouluun.

Olen ikäni kammonnut ruuhkia ja väki määrää, enkä osaa etukäteen hankkia hauskuuksia, kuten jotkut ystäväni, jotka aloittavat seuraavaan jouluun varustautumisen jo edellisen joulun aaton jälkeen. Ihanuutta. Heillä on paketit paketoitu jo juhannuksena ja Joulupukki tuo loput. Mahtavaa tuommoinen järjestelmällisyys, minä en sitä ole oppinut. Toinen juttu on sopivien lahjojen löytäminen mitä kukakin toivoo itselleen? Ei mitään tietoa, joillekin lahjan löytäminen on aivan arpapeliä ja toisille voisi ostaa vaikka mitä ja kuinka paljon ja aina löytyy jotain mikä tulee varmasti tarpeeseen. Ja haluaisin antaa jotain mikä varmasti ilahduttaa.

Olen tänä vuonna ollut monista ystävistä hiukan etäällä ja toisten kanssa on aikaa vietetty yhdessä paljon, ja kaikki te olette ajatuksissani näin joulun aikaan. Tärkeitä ja rakkaita olette minulle, oli yhdessä vietetty aika mitattavissa tunneissa tai tuokioissa, ajatuksen hattaroissa. Muutoksia on tapahtunut meille kaikille vuoden aikana niin paljon, ettemme aina edes ehdi niissä kaikissa pitää toinen toisiamme, saati itseämme kartalla. Siksi toivoisinkin, että tänä jouluna ottaisitte aikaa sijoittaa itsenne siihin elämänne kartalle. Olisi ihanaa Antaa teille "omaa-aikaa" paketissa, sillä siitä olisi varmasti kaikille iloa.

Aikaa jolloin Kuulostelisitte kuka olette ja kuinka voitte? Onko olonne minkälainen. Onko joulusi tänä vuonna rauhan ja rakkauden juhla, juuri sillä tavoin kun nuo ihanat joulun pyhät  kuuluisi olla. Julistatko itsellesi joulurauhan tänään vai vasta aattona? Oletko onnellinen siinä hetkessä jossa olet? Ja mitä voisit tehdä että se onnesi löytyisi ja aikaa  tehdä ne asiat joitka tekee sinusta onnellisen. Aikaa jollon voisit olla siinä hetkessä, jossa juuri sinä tahdot, vaikka ensi juhannuksessa tai viime keväässä hetkessa 20 vuotta sitten. Aikaa paketillinen, niin suuri tai niin pieni kuin itse tahdot. Ole hyvä.

Minä julistin itselleni joulurauhan kun huomasin marraskuussa, joka vuotisen kaamosmasennukseni loppuneen 2kk potemisella, lähes kolme kuukautta aikaisemmin kuin koskaan ennen. Olen onnellinen, ja minulla on aikaa olla onnellinen.

Onnellinen siitä että istun tässä koneella ja kirjoitan toivejoulustani jota toteutan parhaillaan. Glögi on lämpiämässä ja kynttilät palaa parvekkeella, vielä ei soi joululaulut mutta Toljanteri on tänäänkin katsottu. Ja minulla on ihana kiireetön olo. Tätä toivoisin sinullekin ihana ystäväni.

Että löytäisit joulurauhan sisältäsi pakottamatta. Viis siitä vaikka se tunne syttyisi sinuun vaikka juhannuskokolla istuessasi, tai pääsiäisruohoa kylväessäsi, mutta nauti siitä rauhasta silloin. Sillä se olkoon sinun joulusi ja sen onnen tunne. Pakottamalla sitä ei tavoita, eikä pakon vuoksi onnellisuuden näyttelemisestä oma sydän sula yhtään. Jos ei joulusi tunnu saapuvan tänään ja tässä kuussa kuten "kaikille muille" niin älä murehdi suotta, lepää nauti siitä olosta missä olet. Viime jouluna "tein" joulua koko marras- ja joulukuun ja tavoitin joulumieleni vasta tämän vuoden tammikuussa. Viis siitä kuinka se kalenteriin on merkitty, tunne tulee kun tahtoo ja voimalla millä haluaa. Nauti siitä silloin. Älä pakota itseäsi siihin siksi että niin pitää tehdä.

Koska erään edesmenneen rakkaan ruusunpiikin sanoin "Ei oo pakko, jos ei taho".


Rakkaudella ja jouluisin fiiliksin Wiltsu