Joinakin päivinä
elämä vaan kaipaa
suursiivousta,
läpivetoa ja tehokasta imuria
Bensiiniä ja tulitikkuja,
kokon pihaan, johon
kannan kaiken, mitä en enää
tarvitse.
Sopimattomat vaatteet,
rikkinäiset tavarat,
iäisyyden kannetut keskeneräisyydet,
ala-arvoiset koetulokset.
Aliarvioinnit ja ylilyönnit,
kuvat, joita kukaan ei katso,
sydänsurut,
arvostelut, joita en ansainnut.
Ja kun tuli roihuaa korkeana roviona,
niellen kaiken sen roskan,
joka söi vuosia energiaani,
minä tanssin, kuin intiaani
uutta voimaa jalkoihini,
kehooni, selkääni pitkin sydämeeni
Minä tamppaan tasaiseksi maan,
tanppaan sen matalaksi, jotta
tie vastedes on kestävä
ja kevyt kuljettava.
Ja se, joka voimiani söi,
se elämä, joka kulutti
uurteita kasvoilleni ja
teki minusta sen, joka nyt olen.
Kiitos.
Jollei kaikki tämä olisi kiduttanut,
ravistanut minua ytimiä myöden.
Helvetti, sen ansiostahan minussa on voima,
valta ja ikusuuteen kuljettava vahvuus.
Minä kasvoin
mutta se roska palaa poroksi,
minun tanssiessa päälikkönä
elämänliekkeihin lisää voimaa.
Kuulisitpa sen naurun,
joka minussa pulppuaa.
Se tulee suoraan sydämestä.
Se on vahvenpi kuin ikinä,
Sitä ei riko mikään.
Vahvuus ei ole toisen alistamista,
vaan itsensä rakastamista.
Nurkkien siivousta silloin, kun tuntuu
että pölyt ja liiat tavarat
syö elämänvoimaa.
Nyt on roskan aika palaa,
ja tehdä tietä
Aidoille asioille.
Lisään ruokaa tulelle,
pala pala, Elämäntuli.
Loimua kun Feenikslintu
ja laula parannusta.
~W~