keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Ihana Suomi-luonne.


Minä sitten tykkään Suomalaisten käyttäytymisestä. Ainakin siitä käytöksestä miten me/he käyttäydymme netin ulkopuolella. Missä ajettiin autolla, pyöräiltiin,käveltiin pisteestä A pisteeseen B, käytiin kaupassa ja jonotettiin kassalle, hiljaa ja mykkinä ja ihan vissisti vähintään viiden metrin hajuraolla, katse maata kohti suunnattuna, jottei häirittäisiin ketään. Tutuille jurosti nyökättiin ja kohteliaasti sanotaan päivää. Ei kosketella. Normi Suomalaisen toimintaa. En pidä sitä pahana, pikemminkin tutun turvallisena. Eri murrealueesta ja luoteenpiirteistä riippuen, puheliaanpia, tai vähemmän puheliaita ihmisiä kun olemme muutoinkin.

Mie pidän sitä harvinaisesta sosiaalisestakin Suomiluonteesta. Ihmiset ympärilläni ovat mukavia. Iloisia ja puheliaitakin, välillä halaavat ja nauravat, kuten miekin ja toisinaan taas ottavat etäisyyttä, kun ovat omissa ajatuksissaan enemmän. Niin teen itsekin. Kohteliaita ja ihania ihmisiä. Ihmiset ovat olleet minua kohtaan aina varsin ihania. Aivan sama mistä he ovat kotoisin. Ja minä kohtelen heitä, kuten he minua.

Nyt kun olen ollut jo reilun kk "kotiarestissa" ja sairaslomalla, ainoa pysyvä seuralaiseni on Kattilan väki, kirjat ja tämä tietokone, siellä paikallisuutiset, fäcepöökki ja nettihönpänpömppä. Ihanan rentouttavaa yleensä. Vaan voi miten surullista, juuri nyt, kun monet muutkin teistä on "kotikaranteenissa" ja tämä samainen yhteinen nettiyhteytemme on yksi vähäinen, mutta laaja ikkunamme maailmalle, suoltaakin se sivuiltaan coronaviruksen kiusaamien ja karanteeniin joutuneitten kiukun puuskia siitä, kuinka joku pahasti sanoi ja loukkasi.

Ollaan hengissä, meillä on kerrankin aikaa itsellemme ja läheisillemme, kotona oloon, lukemiseen ja vaikka elokuvien katsomiseen, jota ainakin mie, kaipasin tiiviinpien työrupeamien keskellä kovasti. Eikö silloin asiat ole ihan mukavalla tavalla? Tuo bittitaivaan solvaustapa ei ole ainostaan nyt koronaviruksen tuomaa, vaan vallalla jo aiemminkin. Netistä lukemieni puuskahdusten perusteella, väki käy hiekkalaatikkosotaa netissä, kuka mistäkin nokkiinsa ottaneena.

En toki suosittele, että tullessasi loukatuksi, nöyränä kääntäisit  toisenkin poskesi seuraavalle turpaan vedolle, mutta ei  hyvältä näytä sekään, että netin avoimilla bittibaanoilla useimiten monen ensi reaktio kaikkeen on rattiraivo, eli hyökkäys. ITUN IDOLIITTI MITÄSÄSANOIT???MITÄVITUILETMUL1E!!! TOLO!!!!!!!
(ja todellakin kirjoitusvirheet kuuluu asiaan.)

Missäpä on ihana Suomalaisuutemme, kohteliaisuutemme ja hiljaisen hillitty juroutemme nyt?
Meistä on tullut räyhänhenkiä ja öykkäreitä, helposti provosoivia ja provosoituvia, laumasekopäitä, jotka huutelee "nurkan takaa piilosta" hävyttömyyksiä toisillemme. KOTISOHVALTA, auton ratista, tai 
lenkkipoluta. -Oi kun tuli nassakan vittumainen ajatus mieleeni tuosta, kunnasta, hallituksesta, Suomen valtiosta, kadun tallaajasta, lenkkeilijästä, yskivästä kaupassa kävijästä, eripaikkakuntalaisesta, ulkomaalaisesta...jne jaanpa sen someen, että muutkin voi siitä pahastua. Bing!!! Ja kyllä me pojat pahastuttiinkin. Olinpa reipas. Tulipa hyvä ja nasakka mieli kaikille, vai mitä? 

Ei muuten tullut.

Meillä on kaikilla hankalat ajat nyt. Mutta eikö olekin hienoa, että aurinko paistaa ja linnut laulaa, niiden ääni kuuluu jo sisälle saakka. Suomessa ja kaikkialla muualla mailmassa, on valtavan taitavia ihmisiä pistetty kotisohvalle etätöihin ja tämän netinkin käyttäjäksi. 

Sairaanhoitajilta ja lähihoitajilta vaaditaan eturiviin menoa, viruksen suhteen ja eläkelläisiltä kielletään kaupassa käynti ja ulkona liikkuminen. Mie olen yhdessä arestiin laitettujen kanssa saikulla, kykenemättä liikkumaan ja pidän istutoa koneella, luen negatiivisuutta sivuilta ja suollan sen jälkeen, omia pohdintojani bittitaivaalle. Koen olevani vastuussa siitä, laitanko linjoille mielenpiristystä, vai aiheutanko lisämielipahaa. Mieluummin olisin nyt kuitenkin se piristäjä. Hilpeyden ylläpitäjä.

Ja tykkään muutoinkin, kaikin tavoin enemmän siitä, että ihmiset on ihmisille hyviä. Ei susia, eikä petoja, koska me ei sellaisina olla, oikeiden susien ja petojen veroisia. Ihmispedoista tulee vain typeriä, häijyjä ja idoliittejä, koulukiusaajia netissä. Ei lainkaan sellaisia, millaisina meidät suomalaiset yleensä enimmäksen tunnetaan. Juroja, mutta kohteliaita ja toisista välittäviä.

Tehdään hyviä päätöksiä ja pysytään rauhallisina. Jätetään ilkeilyt sikseen, niillä kun ei kukaan aikaansaa mitään hyvää. Ja kyllä me selvitään. Meidän Papat ja mummot, äidit ja isät, pärjäsi silloin, kun taivaalta tuli pommeja ja sotilaat ampui kuulia. Koitetaan me pärjät viruksia ja omaa vihamielisyyttämme vastaan.
Aina yksi hyvä ajatus kerrallaan taistelussa edeten.

Ihanaa Kevättä teille, tehkää itsenne ja toistenne elosta hyvä ja ilon täyttämä.

~Ystävyydellä Wilhelmiina~

torstai 5. maaliskuuta 2020

Pysäkillä

Tässä me istumme,
pysäkillä,
vuoroamme odottamassa.

Jokainen omalla tavallaan
 odotusajan hyödyntäen.
Taivastellen taivaan rantaa,
selaten älykön uutisvirtaa.

Sylissä sukankudin,
 rohkaistuen uusiin tuttavuuksiin
odotellessa. 
Välillä lentoasemalla,
toisinaan juna-asemalla.

Mistä lie kenenkin matka jatkuu?
Kuinka kauan odottelemme?
Joskus samalle päivälle, 
ajalle, asemalle,
 kyytiin nousevista tulee
ruuhka.

Toisina hetkinä
matkaat yksin.

Mikä ikinä
onkaan tapasi kulkea
 eteenpäin.
Hetki pysäkillä, 
se on osa,

Hyvää matkaa.


~W~