Yhtenäkään aamuna viimeviikolla, ei herätyskellon soitto, tuntunut aamun toivotuimmalta ääneeltä. Kun sama Pimpelipomin-inho toistui tällä viikolla, pisti se miettimään, että missä vika.
Koko ajan väsyttää. Kilppariarvot oli ok, ei tulehduksia, ei alkavaa flunssaa. No, onhan toki kalenterissa ollut menonsa joka päivälle, koko kesän ajan. Ja niinkin on, että yöt on olleet levottomia, Unimurua ei juuri tapaa. Ja jos, niin tunnin kaksi silloin tällöin, mutta sehän on ihan tuttua.
Kun tällä viikolla muutamasti olen purskahtanut varoittamatta itkuun ja miettinyt synkeitä ajatuksia, enemmä kuin kerran
päivässä, tajusin katsella kalenteriani tarkemmin. Elokuu. Ja vieläpä sen viimeistä viikko viedään. Jo nämä oireet pitäisi monen kymmenen vuoden kokemuksella tietää.
Syysmasennus on täällä. Se on kumma kurjuus, kun se iskee sellaisiinkin, jotka RAKASTAA syksyä, ruska aikaa, värikylläisyyttä ja ihanaa kummallista valon ja pimeyden liittoa. Ja aamu-usvaa ja kirpeitä ilmoja. Miten ihmeessä se voikin aina hipsutella niin hiljaa ja huomaamatta, kietoutua sydämen ympärille tiukaksi keräksi ja rusennella, puristella, sitä niin, että kyyneleet silmistä tirskuu.
Kuolema on täällä ihan just, lehdet kellastuu ja putoaa ja maailma nukkuu ikiuneen. Epätoivo olkoon kanssanne. Viinikan vikuroivat hevoset, jos ikinä, koskaan, milloinkaan enää heräämme ja iloa tunnemme, niin Se jo ihmeistä suurin on Se.
Viis siitä, vaikka asiat oisi tähän saakka menneet noin jotenkin päin kivasti, niin heinäkuu hulluuden huokaisusta kun olet toennut, jo hiljalleen hiipii kylmä usva sydäntäsi kylmentämään talvikaudeksi. Ja vaikka tsempaisit itseäsi kuinka, siinä istut kuralätäkössä perssiilläsi ja kitiset kovaa kohtaloasi.
Niin näin. Mielialat on kuin vuoden ajat, kuin meren aallot, kuun kulku. Julma tosiasia on, vaikka kuinka rakastan syksyä, se tuo tullessaan Melankoliaminut alkaa murjotuttaa.
Mutta jos sattuu taskussasi olemaan joku piristysruiske ja pullollinen ilonpisaroita, niin täällä oisi hyvä Yrmiina-Mökötin, ihan ihmisen muodossa, jonka voisi moisilla liemillä huljuttaa hilpeäksi.
~W~