Minun menneisyyteni teki minusta minut,
elämän pohdiskelijan ja
ajatuksen voimin atomia pilkkovan,
ydifyysikon, ilman tiedon rippeitä,
koulutuksen häiveitä,
tohtorin viisautta.
Minä olen
Kuten sinä.
Kuten takapulpetin poika,
Eturivin lettipää tyttö,
opettajan pöydän takaa maailmaa
katsova kansankynttilä
Enkä mitään teistä, heistä, meistä.
Minä olen
pohtinut kaiken,
enkä kuitenkaan huomannut pilkkuvirheitä.
en puuttuneita ään pisteitä,
sekoitin kirjaimet tämän tästä
enkä tiennyt numeroiden
oikeaa järjestystä,
aina vieläkään,
en muista mitä viikonpäivää elän.
Miten lasketaan pääsiäisen
sijainti Alman Akkaan
ja oliko se
sana kuitenkin yhteen kirjoitettu ja
merkitykseltään toinen.
Minusta tuli minunlainen
niillä ainein
mitä
maailma minun kakkuuni
lisäsi.
Olin hiukan toisin paistettu
kuin rinnakkaisen luokan lapset
hiukan eri kuorruttein höystetty
kuin kaupunkien kasvatit,
Mutta hyvin minut voi
maailman juhlapöytään tällätä,
vaatimaton paakelssi mutta
ihan vissisti maustettu hyvin.
~W~
