Ei ihan joka kesä, olla saatu nauttia, näin totaali lämmöstä. Eikä näin pitkään, että nautinto muuttuu jo kärsimykseksi. Tänään likipitäen hulluudeksi ja helvetiksi. Kotonani huutaa pöhöttimet yötäpäivää ja koettaa epätoivon vimmalla, viilentää tätä huonoa saunaa. 28 astetta, siihen se on nyt jämähtänyt näiden ilmankieputtajien avulla. Pahimmillaan oli mestarilliset 33 plussaa. Siis sisällä. Parvekkeen lukuja ei voi enää seurata, sillä mittari kuoli lämpöhalvaukseen.
Ja teen töitä kotona. Ongelma on vaan siinä, etten enää jaksa tehdä työtäni kovin hyvin. Kuuma, jota kaikki muut tuntuu imevän huokosiinsa onnen soikulaisina, aiheuttaa itselleni nivelkipuja niin käsiin, kuin kaikkialle muuallekin kehooni. Olen varma etten ole ainokainen, jonka nivelet ja pää huutaa armoa näissä lämmöissä. En ole vain kipeä, vaan myös kärttyinen kuin peikko. Vähemmästäkin alkaa mieliala nikotella, kun helle estää nukkumasta rauhallisia öitä, syömästä säännöllisesti, tai ulkoilemasta.
Käyn uimassa, rannat on täynnä väkeä, jotka on onnenhuumassa kuumasta. Minulla on nassu viturallaan ja olo tukahtunut. Levoton virta ihmisiä sinkoilee laitureilla, hyppii ja ponppii hämmentävällä vaudilla, eikä kenenkään liikkeitä voi ennakoida. Oma järki ei kuumuudessa tunnu toimivan millään ja keinuva laituri tuntuu keinuttavan sisuksetkin niin, etten kykene enää kulkemaan suoraan. Vesi on lämmintä. Aivan liian lämmintä, tehonsa käyttänyttä kylpyvettä. Ei miellyttävää kylpyvettä, vaan sitä kylpyvettä, joka ei rentouta kuumuudellaan, eikä virkistä viileydellään.
Ja teen töitä kotona. Ongelma on vaan siinä, etten enää jaksa tehdä työtäni kovin hyvin. Kuuma, jota kaikki muut tuntuu imevän huokosiinsa onnen soikulaisina, aiheuttaa itselleni nivelkipuja niin käsiin, kuin kaikkialle muuallekin kehooni. Olen varma etten ole ainokainen, jonka nivelet ja pää huutaa armoa näissä lämmöissä. En ole vain kipeä, vaan myös kärttyinen kuin peikko. Vähemmästäkin alkaa mieliala nikotella, kun helle estää nukkumasta rauhallisia öitä, syömästä säännöllisesti, tai ulkoilemasta.
Käyn uimassa, rannat on täynnä väkeä, jotka on onnenhuumassa kuumasta. Minulla on nassu viturallaan ja olo tukahtunut. Levoton virta ihmisiä sinkoilee laitureilla, hyppii ja ponppii hämmentävällä vaudilla, eikä kenenkään liikkeitä voi ennakoida. Oma järki ei kuumuudessa tunnu toimivan millään ja keinuva laituri tuntuu keinuttavan sisuksetkin niin, etten kykene enää kulkemaan suoraan. Vesi on lämmintä. Aivan liian lämmintä, tehonsa käyttänyttä kylpyvettä. Ei miellyttävää kylpyvettä, vaan sitä kylpyvettä, joka ei rentouta kuumuudellaan, eikä virkistä viileydellään.
Kellun vapaasti aallon vietävänä. Toisinaan pompahtelen veneiden aikaansaamilla aalloilla ja toisinaan kanssa pulikoijien aallokossa. Aivot haluaisivat kellua pois äänistä, melusta ja osumista, menkää kauemmaksi, päästäkää minut kauemmaksi, jonnekin sinne missä on hiljaista, viileää ja lupa nukkua nukkumistaan. Minä pidän työstäni, ihmisistä, siitä että asiat soljuu ja liikkuu vapaasti ilman kahleita. Nyt kuumuus on kahleeni, unettomuus toinen, väsymys, äänet ja olontukaluus omanlaisiansa kahleita nekin. Kellun ja tahtoisin niin vain jatkaa matkaani aaltojen yli sinne missä jäälautat kelluu. Muuttua siniseksi kylmästä ja katsoa oisinko silloin onnellisenpi?
Luultavasti en, oisin edelleen väsynyt.
Pian on syksy, piaan helle kesä on muisto vain ja pukeudumme paksuihin palttoisiimme, jotka jäykistävät liikkeemme. Tulee synkkä pimeys, pitkä kiiltävä asfalttitie edessä ja valomeri vastaantulijoiden kaistalla hämäyttää silmät, kuin auringon valot kesäisin. Odotellaan lunta, talvea ja sitä, että tulisi oikeaa lunta.. oisi oikeanlainen talvi ja joulu, joka oisi kuin silloin lapsuudessa. Luminen ja joulupukki muistaisi toteuttaa kaikki toiveet.
Hällä lie ihan yhtä vaikeaa, kuin Säidenhaltijalla. Me toiveinemme olemme varmasti kuin pahimmasta painajaisesta. Vaikeita miellyttää. Pyydän anteeksi, etten selviä kovinkaan hyvin, tyytyväisyyden säilyttämisessä.Onnellisuus valuu minusta ulos, kuin hikipisarat. Enkä edes kykene estämään sitä mitenkään. En tänään. Ehkä huomena, tai sitten, mutta nyt heinäkuun voimat on uuvuttaneet minut loppuun. Onneksi se saapui juuri pääteasemalleen.
Luultavasti en, oisin edelleen väsynyt.
Pian on syksy, piaan helle kesä on muisto vain ja pukeudumme paksuihin palttoisiimme, jotka jäykistävät liikkeemme. Tulee synkkä pimeys, pitkä kiiltävä asfalttitie edessä ja valomeri vastaantulijoiden kaistalla hämäyttää silmät, kuin auringon valot kesäisin. Odotellaan lunta, talvea ja sitä, että tulisi oikeaa lunta.. oisi oikeanlainen talvi ja joulu, joka oisi kuin silloin lapsuudessa. Luminen ja joulupukki muistaisi toteuttaa kaikki toiveet.
Hällä lie ihan yhtä vaikeaa, kuin Säidenhaltijalla. Me toiveinemme olemme varmasti kuin pahimmasta painajaisesta. Vaikeita miellyttää. Pyydän anteeksi, etten selviä kovinkaan hyvin, tyytyväisyyden säilyttämisessä.Onnellisuus valuu minusta ulos, kuin hikipisarat. Enkä edes kykene estämään sitä mitenkään. En tänään. Ehkä huomena, tai sitten, mutta nyt heinäkuun voimat on uuvuttaneet minut loppuun. Onneksi se saapui juuri pääteasemalleen.
Onnellisuus minusta on hetkeksi käytetty ja haluan vain olla kelluvan lilluva ja aalloilla lipuva, kuiva keppi vailla päämäärää. Minä hymyilen taas sitten, kun en tunne nivelissäni jokaista kireää lihasta, jota olen käsissäni pehmentänyt. Ehkä olen elossa taas elokuussa.
~W~
~W~