maanantai 14. tammikuuta 2019

Lumiaurastolle Kiitosta.

Niin se vaan on, että ilman teitä ois me Uljas Peltipollen kanssa oltu lirissä tänään. Yks jos toinen marmattaa huonosti auratuista teistä, mutta miten niitä paremminkaan auraat, jos taivas tupsuttaa valkeaansa jatkuvalla syötöllä.

Tänään oli sellainen hermoja riipivä ajokeli. Tuppuraa ja sivuliirtoa, moottoritiellä ja julmettu määrä kiireisiä ihmisiä, kaikilla kiireenpi, kuin kellään muulla. Aurat oli vissisti menneet jo useanpaan kertaan, mutta niin se vaan tuuli tuiskutti lisää lunta paltteeksi tielle.


Pohdiskelin ajellessani papan kertomuksia vuodelta miekka ja kivi, hää kävi, ihan noin pikkumatkan pojankloppina naapurikaupungissa, elikkästeen Heinolan suunnalla ja haki sieltä koiranpennun. Reki jota heppa veti, oli hällä menopelinä. Ja veikkaan, ettei ollut tiet nykykunnossa, tuskin oikein aurattukaan. Ja niin hän pikasesti käväs citysessä, oisko kestäny matka liki vuorokauden? Mie kävin "pikasesti" Nastola-cityssä, tirisin kun ei ollu aura tekemässä tietä edessä, siihen oli kertynyt 15cm hanget. Ja kun matkakin sinne kesti tolkuttomat pari tuntia, koska eksyin välissä ja keli oli silkkaa kauhua. Takaisin kotiin toiset pari tuntia, kaikkineen koko reissu n. 7h. 

Näin mielessäni papan nuorena poikana reen ohjaksissa, rukkaset kädessä niistämässä nokkaansa, kylmä hiipii luihin ja matkaa on 50km sinne ja sama 50 takasi. Tirisköhän hää mennessään, että onpahan paskasti auratut tiet? Enpä usko. Hää seikkaili, oli luvatta liikkeellä ja "vaan" koiran vuoksi.

Hymähin vähän ja hörähin enemmän. Ei kuulkaa meillon ihanat tiet ja mahti kulkupelit nykypänä. Ne menee mutkasta tietä näkymättömiin silloinkin, kun se aura-auto ei ehi minun nokkan eessä lakasemaan joka lumhiutaletta. Meil on auraushenkilöitä, lumityöntekijöitä ja tiet perille asti.

Entisvanhaan ajeleiskin polkuvatkulaattorilla koulumatkat, lokasuojan alle kertyi lumi, Osan matkaa asfalttia ja osa hiekkatietä. Keväät se hiekkatie oli kuralöllöä ja kesät se oli perunapelto nimismiehen kiharalla, syksyllä taas kuraa ja kuoppaa isoja kiviä, talventultua tukossa, kuin mettäautotiet. Ja siellä sitä polki ihmisen taimen eteenpäin. Onneksi ihan pienuuden pienuudessa sentään taksi kävi nappulat noukkimassa koulutielle, muuten sinne oisi juututtu, kuoppin ja hankiin. Minun vanhemmat ja heidän vanhemmat kulki kävellen ylämäkeä eeskahtaalleen. Siihen aikaan ei ollu kuin ylämäkiä, meille tehtiin sentään alamäkiä hiukan väliin ja nykylapsilla on autonkuljettajat. ;)

Jos siel on uraa, vallia, paltetta ja mössöä tiellä mielenharmina, niin jospa nyt vaan muistetaan, että se on näin talviaikaan lähdettävä liikkeelle aiemmin ja mentävä hiukan hitaammin.
Ne on nämä meidän peltipollemme kuitenkin aika nopeita, siihen papan heppaan verrattuna, meillä siellä on lämmin vankkureissa, toisin kun papalla reessä ja leveet renkaat, toisin kun meikä pirpanalla polkuvatkulaattorissa vuonna nakit ja muusi. Ja vaikka sinne lumi, lokasuojan alle kertyykin, niin apukin on ihan vissisti puhelin yhteyden päässä, toisin kun pentuna papalla, tai minulla.

Aurakaluston kuljettajille SuurKiitos tämän päivän urakasta, olit sitten rattorin kuljettaja, tahi aura-autolla liikkeellä, ilman sinua ois ollu hitokseen tiukkaa jatkaa matkaa. Kivaa, että olet tehnyt meille tiet kulkea, peltipollella, polkuvatkulaattorilla, ketkupolkalla tahikka ihan apostolin kyydillä. Kehitys on kehittynyt kivasti ja tiet on justiinsa semmosia kun pitääkin, kun ne kerta tänäänkin meni sinne ja takasin.

Tuiskureissuten 
~W~