Näihin aikoihin sitä aina pohtii kuluneen vuoden saavutuksia ja Tulevan toiveita ja odotuksia
Kulunut vuosi oli, vahvasti maustettu niin suolalla kuin sokerilla ja ihan kaikin maustehyllyn maustein. Välillä kirveli sielua sydäntä ja silmiä ja välillä hypähteli koko ämmi saksanpolkaa, ihmetellen että missä ja kuka sitä on. Jos vertasi vuotta toisten tapahtumarikkaisiin vuosiin, iski pienellä häpeällä, mitä minä muka saavutin? En niin yhtään mitään. Mutta kun ottaa silmän kouraansa ja kattoo, alakaa kummasti nähdä ettei tämäkään vuosi käyttämättä jäänyt.
Opinpolku jatkui edelleen niin työssä, kuin vapaa-ajalla. Koko ajan tuli eteen uusia ja ihmeellisiä juttuja, suruja ja iloja. Kaiketi koko tunneskaala tuli käytettyä tänäkin vuonna.
Vaan yllätyksekseni tämä vuosi kaikkine mausteineen, ei jättänyt minulle tunnetta, että jotain oisi jäänyt tekemättä, tai tuli tehdyksi liikaa. Kiitos, hyvä siitä tuli. Se oli aivan riittävän pitkä ja leveä, jätti tavoteltavaa vielä seuraaviinkin hetkiin.
Viimeisen päivän kunniaksi, tein lenkin, kävin Äippäsellä, tapasin tuttuja, tätylinkin lenkkireitin varrella ja nautin auringosta. Ihan kaikkia en tavannut, joille oisin tahtonut sanoa, kiitos kuluneesta, koska sehän oisikin ollut melkoinen tapaaminen. Sitä varten oisi helposti voinut varata, jonkun jäähalleistamme ja suur-toreistamme. Siksipä kiitos näin kirjallisessa muodossa. Lämmitin saunan ja löylyttelin, lämmössä kiittelin Löylynhengen hyvästä saunavuodesta ja jätin Luonnonkansan löylyihin.
Kattilanväki on saanut Sheebaherkkunsa, halipaijatukset, manikyyrin ja pedikyyrin ja extraherkut ja kehut vuoden karvakorvakäytöksestä ja ihan loppuviimeksi laitoin paplarit päähän ja mekon päälle, keitin kuumaa mehua ja nauti kaakkua ja karamelleja ja seuraavaksi linnottaudun sohvan kulmaan vastaan ottamaan tulevan.
Joten vaikka minulla ei olekaan suuria unelmia vuodelle 2025, ei 2024 myöskään jättänyt mitään kaunaakaan mukaan otettavaksi. Ei edes valkoisen paperin kammoa. Ihan siksi, että minä tiedän tulevankin vuoden kirjoittavan itse itsensä. Minä olen jättänyt taakseni monta kamalaa vuotta ja karistellut ne kantapäiltäni helpotusta tuntien. Mutta nyt me ollaan sujut, minä ja vuodet.
Joten olkaatten hyvät. Me tulemme juuri sellaisena kuin olemme.
Vuosi 2025 ja Minä.
