Luonnonkansan turinoita: Papan Saunatonttu (osa 1)

~*~

Kun Juuso ensiesittäytymisensä jälkeen lähti omiin töihinsä, jätti hän jälkeensä listan kohtaamistani perheenjäsenistämme, kuten hän heidät uudelleen esitteli. Hauskaa tilanteessa oli se, etten ollut muutoinkaan unohtanut heistä ketään. Jokainen tapaaminen, oli jättänyt minuun jälkensä. Perhoset lepattamaan sisälleni, hymyrypyt silmäkulmiini, halun kurkistaa selkäni taa, kuka rapistelee siellä takana.

Minulla oli satumainen lapsuusikä, monessa mielessä. Mielikuvitukseni ja Luonnonhenget, pelastivat minut monelta surulta ja synkältä hetkeltä. Synkkiin hetkiin ei tosin kuuluneet hetket mummilassa.

Tämä kohtaaminen vie minut talviselle navetan pihalle. Oli kirpeä pakkasilta ja tähtikirkasta. Pappa ja isi olivat navetalla lehmiä ruokkimassa ja minä tarkkailin piippalakien vilahtelua liiterin ja riihen kulmilla. Revontulet juoksi kuun ja tähtien ohi taivaalla. Oli joulukuu ja Aatto tulossa ihan piaan. Kuusivuotiaan elämän jännitävinpiä aikoja. 

Olin juuri vienyt Joulupukin kirjeen, papan liiteriin halkopinon väliin, (toisen kirjeen olin jättänyt koto-Harjulan leikkimökkiin, varmuuden varalta.) Kulman takaa vilahtanut piippalaki enteili, että posti oli lähtenyt. Nenääni nipisteli ja jalat töppösissä, olisi tahtonut juosta perään, tekemään tuttavuutta. Mutta postitonttua ei saa häiritä. He ovat kiireisiä juuri nyt.

Mietin menisinkö navettaan, papan ja isin seuraksi, vai koettaisinko etsiä vielä jotain jännittävää. Navetan päädyssä on karjakeittiö, eli Ränni, sekä sauna ja pukuhuone. Sauna on vielä niinpäin hassusti, että pukuhuone on saunan ”takana”. Tiesin, että jokaisessa saunassa on oma Saunatonttunsa ja kotisaunan Tonttu asui lauteiden alla, silloin, kun itse löylyttelimme. Häntä ei koskaan nähnyt, mutta hän teki löylyistä aina pehmoiset ja koivuntuoksuiset. 

Harjulan saunatonttua ajatellen, kurkistin pukuhuoneen ikkunaan. Ja säikähdin vallan kiljaisuun asti. Ikkunasta kurkisti valkopartainen ja punaposkinen tonttu, hiilenmustissa vaatteissa. Kiljaisuni hiljeni, vaan katsetta en tuosta hahmosta saanut irti. Katselimme toisiamme jonkin aikaa ja harmittelin säikähtymystäni. 

Juuri kun huudon hälyttämät pappa ja isi paukkasivat pihalle, tonttu hymyili ja katosi. Illalla papan sylissä supatin kokemukseni papalle. Ja hän valaisi asiaa hiukan paremmin. Olin mitä ilmeisimmin tavannut heidän saunatontun. Tuo hiilenharmaa puku on hänen työasunsa ja hän on ilmeisesti varustellu saunaa joululöylyjä varten,

mutta siitä lisää huomenna.

~*~

 Ps.Tarinan kertonut valitsee kuvat, ne ei välttämättä liity tekstiin vaan kertojan lempipaikkoihin, kenties jopa joihinkin taikoihin joilla hän tuo muistoja mieleemme.