Luonnonkansan turinoita: Jalo Kasvienvartija. Ystävystytään

~*~

Ystävystytään. 

"Wilhelmiina herää... Pst Wilhelmiinaaaaa... " Mitä mitä? Avaan silmät ja valtava nenä on kiinni nenässäni ja parta kutittaa naamaani... 

Mikä nyt? Jalo, palaako parvekkeella?

”Ei toki mutta Pitäähän meidän tietää tulinko minä teille, vai en?”

Pelastimme Jalon kanssa yhden  lintusen.

”Ja aloinko neuvojaksesi.” Mutta mehän tiedämme jo?

Niinniin, mutta väki tuolla pittitaivaalla ei ja juuri tuli Aarre Armaksesta Bittimaailman tonttu ritisemään, että ”Piditkös sinä tosiaan sitä Wilhelmiinaa ihan tomppelina, mukavaa tyttöä? On siinä meillä kanssa Vuorenpeikon retku” Enkähän minä ole edes vuorenpeikko, kun olen Jalo. Tule nyt jo ja selitä mitä sitten tapahtui...” Niin että tässä ollaan, Huomenta vaan kaikille. Näin tämä turina sitten jatkuu...

~*~

Kattilanväki lukemassa kukkasähkettä

”...Sinäkös meinaat alkaa kasvattamaan näitä, sitäkös varten... Jaa vai niin. Saanen esittäytyä, Jalo Kasvienvartija. Ilmottaudun palvelukseen, jos vielä huolitaan. Työni on vahtia, että kasveja hoidetaan oikein, luulin että, noh luulin mitä luulin, olin pahasti väärässä...” Jalon ilme oli niin nolo, että hymyilytti, ja kyllä minä Jalon meille huolin, mehän tulimme toimeen loistavasti,(heti, kun lakkasin olemasta liian kiireinen kuuntelemaan hänen neuvojaan, kiireessä asiat olikin ihan toisin, hymyilin edelleen ajatuksissani.)

Jalo on iso siis todella iso, tullessaan hän oli noin kolmimetrinen ja suuri jalkainen. Paljasjalkainen, koska oletettavasti moisen laapottimen peitteitä, on hankala tehdä. Hänellä on valtava parta ja kalju päälaki, takaraivolla kasvaa jäkälänjäykkää tukkaa. Hän ei ole aivan tyypillinen jätti, ei kuten vuorenpeikkokaan, mutta valtavat korvat ja tuulenhalkoja hänellä on. Sekä häntä ja multakuorrutetta niin parrassaan, kuin vaatteissaankin. Hiukan repaleiset housut, siisti pellavapaita ja verkaliivi, kultanapeilla.

Liivin taskussa vitjat, joiden perässä on kello, joka näyttää eri vuodenajat ja tehtävät toimet kunakin aijanjaksona...Jalo sai sen lahjaks Luontoäidiltä valmistuessaan Kasvienvartiaksi

Jalon onkiretkeltä kuvattua.

Jalo voi kasvattaa itsensä talon korkuiseksi ja samoin hän voi muuttua ihan ihmisen kokoiseksi ja pienemmäksikin.Loistava ominaisuus Kasvien vartijalle kun onhan nuo kasvit ja puutkin niin monen kokoisia. 
Mieluiten hän esiintyy tuona kolmenmetrin köriläänä, varsinkin kun huomasi, että ihailin Harry Potter-elokuvan Haagriid-puolijättiä. Harmitteli hetken, kun hänellä ei tukka kasvanut samoin, kun tuolle elokuvasankarille. Mutta myhäili tyytyväisenä, kun sanoin, että pidän hänestä juuri tuommoisena. Jalo siis ei ole vain parvekkeeni kukkia hoivaamassa, vaan hän hoitaa myös ympäristön kasvillisuutta ja osallistuu elämäämme aivan kuten kievarin muutkin kävijät. He rakastavat elokuvia ja tarinoita ja osallistuvat ruuanlaittoon ja nauttivat ihmistouhuista.

Vesihiisi päiväunilla...

Vaikka Jalo on suuri, hän liikkuu vaivattomasti ja ei ole ensitapaamisemmen jälkeen tehnyt oloa tukalaksi, (muutoin kuin ollessani hänestä liian kiireinen. Silloin en mahdu ovista ulos, enkä sisään, en edes omiin vaatteisiin, tai tuolille istumaan... ) 

Molemmat kissat rakastaa Jaloa, kesäisin Jalo tekee olonsa mukavaksi tuoliin ja Vanha Rouva hyppää hänen syliin nukkumaan. Kun Jalo tutkii kukkien kasvua kiehnää Vieno hänen jaloissaan ja vaatii paijasilitystä. Ja saa sitä aivan varmasti, sillä palvonnan tunne on molemmin puoleinen. 

Jalo muistaa kukkien nimet ja hoitotavat paremmin kuin minä. Hän muistutti kuinka lannoitetaan ja koska kastellaan, miten istutetaan ja kuinka hoidetaan nyppimiset ja varkaat ja niin edelleen. Aivan valtava apu ja oi miten vitsikästä oli seurata kuinka hän kohtelee Kesälän vieraitani.

Monikaan heistä ei Jaloa huomaa, mutta moni ihminen korjaa asentoaan, kun tuntee olonsa jollain tapaa tukalaksi. Tuolloin Jalo kohteliaasti pienenee, tai suurenee ja siirtyy kulkemaan talojen välissä ja katselemaan naapureiden kukkaloistoa. Toisinaan hän menee joelle ongelle, tai juttelee oraville lähimetsässä, tai vedenväelle läheisen leirintäalueen rannassa. Kun Kesälässä vieraili pikkuinen vauva, Jalo suoritti hänelle parhaimman hovikumarruksensa ja vauva nauraa kikatti, Jalon loistaessa tyytyväisyyttä.

Äipälle Jalo esitteli parveketta yhtä innoissaan, kuin minä ja kertoili mitä mikäkin oli ja miten sitä hoidetaan. En tullut kysyneeksi, huomasiko äippä esitelmöijän. Alkuun pohdin miten Jalon suuri energia mahtuu parvekkeelle, mutta mitä enemmän häntä opin tuntemaan, sen paremmin huomaan hänen sopeutuvan.

Ja hän tuntuu tulleen jäädäkseen, ainakin siihen asti, kun Kesälässä vaan riittää säpinää.

Kukkapostia

Ja kukkasten mukana tulee ihania viestejä Puutarhatontun väeltä. Niitä hän rakastaa, vaikken aina ymmärräkään millaisista viesteistä on kyse. Kukkasten ydinmuistista kuulema löytyy suunnattomasti Rakkautta.

Ps. Jalon tarina jatkuu vielä Huomenna. Hänellä oli loitsu kaltaisilleen kasvillisuuden ystäville. Sen Loitsun hän lähetti kiitokseksi viimeisinpään työpaikkaansa ennen meille tuloa. Hellqvistin puutarhan väki piti, Jalon sanoin häntä, "kuin kukkaa kämmenellään ja se on suurta rakkautta se."

~*~