Luonnonkansan turinoita: Tytti ja Kantolan purku

Tytti ja 

Kantolan purku.

Kuunnellessani sipinää selkänitakaa, sain selville että Tytti on nuori, alle 200 vuotias ja Kantolassa ensimmäisiä työvuosiaan tehnyt Kotitonttu. Aloitti työt jo isomummollani ja jatkoi isosedälläni. Heidän siirryttyään henkimaailmaan, jatkoi Tytti emännöimistä autioituvassa talossa. Ja hyvin oli työnsä hoitanut, koonnut metsän eläimet suojaan myrskyjen ajaksi mökkiin ja varmistanut, ettei maankiertäjät jätä tulia vartioimatta nukahtaessaan uupumukseensa. Aina oli tilaa kulkijalle, mutta pikkupoikien ja joskus tyttöjenkin kolttosille, ei voinut Tyttikään mitään. 

Taloa oli rikottu ja tuhottu enemmän, kuin ajankulun verran. Luonnonkansan näkijöitä ja kuulijoita, tuntuu olevan iankaikkisen vähän. Tunsin ylpeyttä Tytistä, sillä hän on selvinnyt Autiotuvan emännyydestä ja ensimmäisestä kotitontun komennuksestaan loistavasti. Näitä pohdiskellen, katselin monen muun uteliaan kanssa, kun ystäväni suurine koneineen surruutti pihalle ja aloitti purkutyönsä. Yhden elämän kaari, tuli loppupisteeseensä ja ympärillä kuului jyrinän ja paukkeen lisäksi hiljaista nyyhkettä. Sinne meni kotikolo.

Meitä oli tätä tapahtumaa katsomassa ihmisiä useanpikin ja Luonnonkansaa satamäärin, Mutta Tyttiä otin kädestä ja kiitin avusta. Ei jäänyt ketään pulaan, tai kodittomaksi, kun Tytti järjesti. Mutta suuria muutoksia tuli jokaisen eloon. Minun saapumiseni Kantolan kamaralle oli suuri muutos heidän elämäänsä. Minä toin sinne uuden tien ja puratin heidän kotinsa. Nyt siellä on rippeitä ja roippeita jäljellä, pala maata ja sen kansa (minä mukaan lukien) odottamassa, että joku niistä suurista suunnitelmista, joskus toteutuu.

Toisinaan surullisin mielin mietin, että oisinpa antanut heidän elää rauhassa. Tosin, jos jos aina voittaisi, niin minulla ei oisi Luonnonkansaa kahvivierainani. Eikä ihanaa Tyttiä ystävänäni ja hyyryläisenäni. Hän nimittäin oli ensimmäinen meille muuttanut ja lähes aina näkyvissä oleva tonttu. Anteeksi, hänen korvaani supatuksen mukaan, heitä oli jo aiemmin, vaan ei näkyvissä, ensimmäiset muutti tänne jo tämän talon rakennusvaiheessa 1970-luvulla ja Asunnon väkimäärä kasvoi Kattilanväen saapuessa.(Voi että hän on tarkka) "No, jos kirjoitan, että olit ensimmäinen, Kantolasta meille muuttanut  tonttu, onko sanamuoto oikea?"- No se on totta, toiset tuli, kun minä olin ensin vähän järjestänyt täällä. 

Niin Tytti on kova tonttunen järjestämään, sen olen huomannut. Meille muuttaessaankin Tytti vain ilmestyi yhtenä päivänä viereeni. Minun jupistessa siivottomia, siivotessani lattialle kaatamiani kissanmuruja. Hän sanoi, että "siivoaminen on kivenpaa silloin, kun ei ole vielä liian sotkuista." Ärsyttävän fiksu, hauska ja rakas emäntä. Siitä edespäin hän on meillä asunut, kaataa jotain, kun rojuja on liikaa. Saa Kattilan väen villityksi konnuuksiin, jos huusholli on liian sekaisin, tiskaa seuranani koska rakastaa saippuakuplia ja asuu vaatehuoneessa, jonka mutisee olevan aivan kammottavassa kaaoksessa. Ja auttoi minua perustamaan Kattilan Kievarin, jotta Luonnonkansalla on paikka levähtää ohikulkiessa. Ja hän on ihastunut.

Yhden herttaisen Kievarin Rouvan kotitonttuun, joka supatuksillaan sai Rouvan tuomaan Sydämellisen Lahjan.

Mutta siitä tontusta kerronkin toisella kertaa.

~* ~