~*~
Turvalan
Kievari ja Kattilan krouvi.
Näin
koitti taas yksi aamuherätys. Tai oikeastaan illankukkunta. Kello on 00.38
Ystäväni
luonnonhengistä, ovat joko yökyöpeleitä, tai aamuvirkkuja ja sen
mukaan tuntuu tulevan koputuksen olkapäälle, tai nipistykset
nenällä. Herätyksiä silloin, kun normi ihminen vielä pörisisi
Uni-Jukan kärryillä, pitkin Nukkulandiaa. Tai Kukuntaa silloin, kun
kaipuu Nukkulandiaan kasaa alaluomelle hiekkadyynejään. Mutta kun
nyt vaan on, tuo ihana ystävä tuolilla kertomassa tarinaansa. Ei
malta, ei tohdi keskeyttää, kiinnostavaa kertomusta.
En
moiti silti, ihanaa, että saavutte seurakseni iltateelle, tai
päivällä ruokailemaan. Seura on tervetullutta.
Tosin
monesti olen huomannut, että tupamme tarjonnat, eivät yllä
ihan samanmoiseen kurmeeseen täällä meillä, kuin Turvalassa. Arki
palasi juhlien jälkeen karusti, kitkerästi karrelle palaneella
risotolla, silmiä kirveli ja nolotti...
Tulee
usein omien vieraitteni puolesta harmitteltua omia Räpelökokin
taitojani. Palaneita patalappua ja pohjaan keitettyä teetä, on
tarjottu enemmän kuin kerran. Täällä oisi jollekin Luonnonkansan
maustemestarille ja soppamaakarille sarkaa, opastaa minut kokkauksen
ihmeelliseen maailmaan. Harmitellessani tätä, asteli eräs
vieraistani nauttimaan kattilasta tulvivaa glögin tuoksua ja
tunnistin hänet Kaarnalan Herraksi. Metsätontuksi lapsuuteni
maisemista. Kuten kerroin, hän opettaa minulle Luonnonkansan tapoja
ja lakeja.
Herra
Kaarnala otti kuppinsa, teki olonsa mukavaksi Kattilan väen väliin ja alkoi turista.
”Ei
ole uutta, eikä ihmeellistä, että luonnonkansalla on lepopaikkoja
siellä ja täällä. Eikä tälläinen ”ovi” suoraan seuraavaan
tupaan, ole myöskään uutta, eikä ihan tavatonta. Enemmänkin se
on sääntö, kuin poikkeus. Luonnonkansa liikkuu pitkiä matkoja,
vain ovesta astumalla. Mutta uutta on se, että kahden tuvan
emännöijillä, on yhteys toisen tuvan vieraisiin. Se kun estettiin
aikojen alussa tonttukateuden vuoksi.” Kertoili Karnalan herra.
"Tämä
ei siis ollut Luonnonkansan sodanjulistus, vaan ihan teidän ihmisten, ihmismäisen omistamisenhalun hillitsemiseksi tehty järjestely. Ei ole paha, tahtoa itselleen
hyviä asioita. Eikä kateuskaan ole kiellettyä, kun se pysyy ketään vahingoittamattomana. Mutta usein ihmiset ei ymmärrä sitä, ettei kaikkea voi
omistaa. Ei toista ihmistä, sen enenpää, kuin olentoa
henkimaailmassa. Henkimaailman oppaat toimivat useampien
välittäjien ja kanavien kautta. He eivät siis ole kenenkään
omaisuutta.
Toki joidenkin oppaiden ja heidän opastettavien välillä,
side voi olla niin voimakas, ettei kunpikaan halua itselleen toista
opastettavaa, tai toista välittäjää, mutta se tilanne on heidän
kahden välinen sopimus. Se
pätee ilman erillisiä kirjallisia sitoomuksia siihen saakka, kun se
heistä molemmista tuntuu oikealta ja luontaiselta. Tämä sama
toimii, kaikkialla luonnonkansan keskuudessa.
Luonnonkansa siis jatkoi
töitään ja vierailujaan taloissa, mutta sulkivat ihmisiltä pääsyn tarinoihin,
jotka katsoivat ihmisen omistustunnetta loukkaavaksi. Tarinat, joita
kuultiin toisissa kievareissa, tai krouveissa, jäivät vain heidän
ja kuulevien tiedoksi, ja useimmat kuulevatkin unohtivat ne, ihan
itsensä turvaksi. Mitä ette tiedä, ei loukkaa teitä ja aikojen
saatossa, unohditte tonttukateuden ja myös sen, että olitte mukana
Luonnonkansan tarinoissa. Teidän muistinne on niin inhimillisen
lyhyt. Mutta nyt joihinkin asioihin on tulossa muutoksia..."
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti