Miksi mahdottomin vaihtoehto,
on paras?
Haluttavin,
helpoimmin lähestyttävä,
vetovoimaisin,
viehättävin.
Silmälle ilo ja korville
hunajaa.
Käsille kosketusta
vaativa.
Miksi,
aina ja kaikkialla,
se, mikä ei ole mahdollista,
ei järjellistä,
ei viisas valinta lainkaan,
On se, mitä haluamme.
Janoamme,
kaihoamme kauniina iltana,
kylmän kourissa,
kaaoksen keskellä.
Kun maailma on
haasteita täynnä,
juuri se pitää meidät
järjen valaisemana.
Saavuttamaton
jokin.
Se mikä on,
ainoa oikea,
käsin kosketeltava,
vain unelma, mutta
magneettia vahvenpi.
Omisti sen kuka tahaansa,
oli se, kuin kuu tai,
aurinko taivaalla,
prinssi, tai prinsessa vieraan maan,
arvosti se sinua, tai ei,
oli se millä planeetalla tahaansa,
ymmärsit sitä, tai et.
Jos se on saavuttamaton,
eikä sinua tahdo,
sinulle kuulu,
sinua katso,
ei sinulle sovi, ei mahdu,
se on aina ainoa, mitä haluat.
Miksei mitään helponpaa tietä
tullut haluttua saavutuksilleen?
Tahdolleen,
haluilleen ja himoilleen.
Mahdottomin minulle kiitos.
Viimeistään ensielämässä
sen saavutan.
Viimeistään ensielämässä,
sekin on päättänyt haluta minut,
tosin silloin en enää halua sitä,
kun se olisi minun.
Miten voit väittää, että
vaikea olisin?
Täysin
ennalta-arvattavaahan
se on,
että se mikä antautuu,
ja vapaaehtoisesti
luovuttaa itsensä jalkoihisi,
on viallinen ja suuri virhe
vastaanotettavaksi.
~W~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti