torstai 17. marraskuuta 2016

Hei Arvoisa Joulupukki ja kaikki muut Tarinamaan turinoitsijat.

Tänään tuli valtava ikävä omaa lapsuuttani, jossa kaikki te, olitte automaattisesti joka päivässä mukana. Silmien aukaisusta Nukkulandiaan matkustamassa, ihan joka hetki. Ei ollut tylsä lapsen elämä. Ei koskaan eikä missään, ei edes kipeänä ollessa, koska aina oli sen seittemän tonttu veljestä ja sipinän sisarukset sängyn vierellä Tarinamaan tarinoita kertomassa, jos äippänen, tai muu perhe, ei ehtinyt lukemaan, tai seuraa pitämään.

Ja kun erehtyi sinne lähimetsiin, tai pihapiirin pienimmäisten luo menemään, niin aina joku teistä, oli seuraa pitämässä, jos ei ihmisen olevaiset siihen ennättäneet. Ja ihmisten kanssa tuli riitaakin, joten usein teidän seura oli mukavanpaakin. Mutkatonta.

Tänään taas koitin tuota tekniikkaa ymmärtää ja täyttää näitä ihmisten lomakkeita, joihin ymmärrys ei millään riittänyt, laittaa kirjelmiä ja hakemuksia ja tulos oli plus miinus ja nolla. Turhauttavaa ja ärsyttävää, tiedän, että pitäisi ja täytyisi ja ihan itse, koska muut ei sitä puolestani tee. Mutta mieluiten menisin Törömökkiin, tai metsään rakennettuun majaan ja oisin mörköjen ja mennikäisten, metsän mönninkäisten ja tättähäärien ympäröimä.

Niin kaipaan teitä. Nähdäkseni ja lähellä tunteakseni, kuunnellakseni mitä kertoilette. Minä lupasin löytää sen kirjan, mutta kateissa on vielä toistaiseksi Tuulihuilun tarina. Vielä hetken verran on aikaa löytää se,  että saisin jatkaa Juuson ja Tytin tarinaa.

Kuulin, että he ovat melko hullussa aikapyörteessä 20 vuoden takana. Ja vain siksi, että Kantolan kievarin ovella tapahtui kummia viime joulun tienoilla. Nyt olisikin pyyntö Arvon Joulupukille. Auttaisitko löytämään sen punakantisen kirjani ennen joulua? Muuten jää Juuso ja Tytti, samoin kuin muutama muukin tärkeää tärkeänpi ja rakasta rakkaanpi Turinoitsia aikapyörteeseensä ihmettelemää.

Ystävällisesti apua anoen Wilhelmiina Kirjuri.


PS.Kertoisitko Terveisiä Luonnonkansan turinoijille, Kattillan kievari on edelleen auki, Satulan emäntä yrittää olla puikoissa ilman Tyttiä. Mutta kaikki (tiedätte kyllä keiden) kuulumiset matkan varrelta, olisivat tervetulleita, mieluusti ennen joulua kiitos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti