Kuinka
moni mahtaa olla kuullut Tuulihuilusta? Minulle se oli lapsuudesta
tuttu tarina. Luonnon kansa puhui Tuulihuilun olevan se soitin,
jolla Itätuuli soitti Auringolle huomenet ja Länsituuli
toivotti Kuulle kauniin ja pilvettömän yön. Kesällä Etelätuuli
ilahdutti soitollaan ja voimallaan niin, että Aurinko jaksoi paistaa
ja lämmittää koko pitkän yöttömän yön, pilvien
häiritsemättä. Itse Pohjatuuli soitti sillä kunniasoittoa,
kun oli Kaamoksen aika tulla vartioimaan Auringon unta, tuntureiden
kasvatteja ja valvomaan talviajan nukkuvaisten talvilepoa.
Pohjatuuli
myös herätti Tuulihuilulla Kaamoksen aikaan, Kuun ja tähdet, sekä,
kiritti revontulien loimua soitollaan. Jouluna Pohjatuulen huilu
soitanto valaisi Joulupukin tietä lahjainjakoon. Tällä huilulla
myös soitettiin Aurinko takaisin taivaalle. Jo Uuden
Vuoden yönä Pohjatuuli alkoi herättää Tuulihuilulla Aurinkoa.
Tiedättehän
kuinka talviaikaan, tuppaa nukuttamaan aivan mahdottomasti. On hämärä
hyssykkää, eikä millään viitsisi herätä. Aurinkokin nauttii
nukkumisesta ja näin ollen Pohjatuuli sopi aikojen alussa Auringon kanssa, ettei
äkkiherätyksiä tehdä. Vaan miellyttävää soittoa ja hillitty
herätys. Torkutusta, niin kuin me sanoisimme aamuisin, siirtämällä
kelloa hiukan myöhemmälle herätykselle. Viisiminuttia vielä...
Niinä
hetkinä kun Tuulihuilu ei soi, sen säilytyspaikka oli Isä/Äiti
Ajan luolassa, josta hän sen vuorossa olevalle soittajalle itse ojensi. Tuulihuilun soittajina toimivat jokaisen vuodenajan tuulet. Vain harvoin tapahtui niin, että Aika poistui vartiosta ja huilu jäisi yksi. Onneksi Aika hallitsi joka hetkeä ja näin ollen osasi aina olla paikalla, kun tuulet huilua tarvitsi.
Koko Luonnonkansa tiesi Tuulihuilun käyttötarkoituksen ja myös sen, että ilman huilua, ei Aurinko herää. Kaamos vartio tuntureita ja pimeydestä tulee pysyvä, ei edes tähdet valaise yötä, revontulet ei näytä tietä, eikä Kuu kumota.
Koko Luonnonkansa tiesi Tuulihuilun käyttötarkoituksen ja myös sen, että ilman huilua, ei Aurinko herää. Kaamos vartio tuntureita ja pimeydestä tulee pysyvä, ei edes tähdet valaise yötä, revontulet ei näytä tietä, eikä Kuu kumota.
Tärkeä on siis Luonnonkansalle tuo huilu, samoin se on tärkeä meille ihmisille. Miettikää millaista olisi ikuisesti olla pimeässä, talven kylmässä ja koleassa synkkyydessä, ei edes hangen hohdetta valon lähteenä. Pelkkää pimeää.
~*~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti