Luin tänään useamman nettilehden uutisotsakkeet läpi.
Vanhojakin uutisia oli joukossa mutta kaiken lukemani jälkeen olo on
jotakuinkin oksettava ja tavattoman ahdistunut. En tiedä lukumäärää
huonoista uutisista mutta paljon kuolleita, onnettomuuksia, aseita,
murhia, perheväkivaltaa. Luonnonkatastroofit tuntuu jotenkin
hyväksyttäviltä mutta silmitön väkivalta. Miksi?
Mitä on tehnyt 8vuotias lapsi jotta aikuisen olisi oikeutettua pahoin pidellä hänet hengiltä? Millä tavoin 11v tyttö voi olla loukannut imaamia niin että tämä lavastaa tytön syylliseksi jumalanpilkkaan josta rangaistuksena on kuolema? Mikä järki on jättää ladattuja aseita niin että 5 tai 11 vuotias pääsee niihin käsiksi. Ja mitä 13v on tehnyt joutuakseen naapurinsa murhaamaksi? Onnettomuudet niitä tapahtuu mutta järjettömyys...
Olin talven jotakuinkin lukematta lehtiä, en katsonut uutisia, enkä lukenut lehtien lööppejä edes kaupassa. Pää tuntui kummallisen kirkkaalta. Minua ei tumpattu täyteen tietoa maailman kauheuksista, enkä kokenut kuitenkaan jääväni mistään paitsi, en edelleenkään ole tilannut yhtäkään sanomalehteä. Paikallislehden luen kun muistan ja uutisia en kuuntele sillä jostain syystä kotona ollessa en edes kaipaa mitään ääniä ympärilleni, musiikkiakin vain siivous päivinä,(eli todella harvoin ;)
Minulta kysyttiin joskus aikaa sitten että millä tavoin pysyn ajantasalla kun ei minulla ole tv.tä ja jos en lue lehtiä enkä kuuntele radiota. Silloin minulla ei ollut vielä tietokonettakaan joten media ei tavoittanut minua oikestaan mitenkään. Mietin pitkään jäänkö tosiaankin jostakin paitsi? Laitoin tv.n pois noin 7vuotta sitten. Ensimmäisen kk aikana pudotin painosta n8kg pois, aloin lenkkeillä päivittäin, lukea kirjoja ja kuunnella äänikirjoja.
Hankin tietokoneen vasta reilun kaksi vuotta sitten mutta siihen saakka olin "uutispimennossa", ja koin voivani paremmin kuin vuosiin. En ollut koukussa kaiken valtakunnan draama sarjoihin ja kuulemani uutisetkin oli juuri niitä mitkä vapaaehtoisesti radiosta kuuntelin, ei masennusta ja ahdistusta, eikä säälittelyä ketään kohtaan. Enkä kokenut silti tyhmistyväni, saati olevani sosiaalisesti rajoittunut. Tosin kyläillessäni paikassa jossa oli tv, huomasin etten osannut keskustella jos tv oli auki, en kuullut sen meteliltä mitään ja toisaalta ei kai suuresti edes tarvinut, koska kukaan muukan ei kuullut eikä nähnyt. Se härvilä oli kuin suuri musta-aukko joka imaisi itseensä kaiken huomiokyvyn. Nyt tietokoneeni vie minulta huomio kyvyn. Ja sen toteaminen on aika vastenmielistä.
En edelleenkään pidä uuttistulvasta joka siitä päivittäin tulee kuin tsunami kohti, tahdoin tai en. En kykene sulattamaan sitä kauheuksien määrää mikä tuupataan eteeni ilman että voin sitä kohtaan puolustautua muutoin kuin koko aparaatin sulkemalla. Tekeekö tämä valinta minusta jollain tavoin "rintamakarkurin"?
Suljenko silmäni maailman kauhuille vai avaanko silmäni oman elämäni ihanuudelle? Niin Nämä ovat todella vaihtoehtoni. Sillä kun jätin pois tiedon ylitulvinnan, lakkasin lukemasta uutisia, lojoamasta tvn uusintojen sarjatulituksessa, aloin keskittyä omaan elämääni ja siihen miten teen siitä mukavanpaa. Olen tämän n7v aikana pudottanut painoani reilusti, oppinut tanssimaan tavannut uusia ihmisiä ja käynyt uusilla paikkakunnilla, opiskellut yhtä ja toista itseäni kiinnostavaa ja toisinaan vain ollut ja nauttinut elämästä. Olen myös mieleltäni pirteänpi, sairastin pitkään masennusta, nyt en koe enää olevani sen vallassa. Oikeastaan toteaisin olevani nyt terve. Ei tietenkään niin että kaikki olisi jotenkin juuri sen vuoksi paremmin mutta siinä oli se alku sykäys, pistin pois pahimman vapaa-aikasyöppöni. Jos mieli teki katsoa joku elokuva menin elokuvateatteriin, ihan yksin jos ei kukaan muu seuraksi ehtinyt. Muutin radikaalisti elämäntapojani enkä ole katunut.
Minun kauhisteluni uutiskammotuksiin ei auttaneet onnettomuuksien uhreja lainkaan mutta minun vointini muuttuminen paremmaksi teki ystävieni olon seurassani helpommaksi. Minun Sarjojen tuijottaminen ei sivistänyt minua yhtään mutta hakeutumiseni tanssikurssille auttoi minua löytämään molemmat jalkani, liikunnan ilon ja monta ihanaa ystävää ja kerrassaan ihanan harrastuksen. Ja puutyökurssin kautta löysin käteni ja Puun "syvimmän olemuksen" Ja on minulla myös "muunlaisista kädentaidoista" oppi hermoratahierojan koulutuksen kautta. Yksi muutos johti toiseen ja kolmantteen jnejne. Lumipalloefekti
Positiivinen lumipalloefekti. Viime aikoina olen alkanut pohtia tämän tietokonevankeuden tarpeellisuutta. Inhoan todella uutisia joiden seasta positiivisten uutisten pongaus on aina haasteellisenpaa ja haasteellisenpaa. FBsta löydetyt linkit voi osittain olla todella hauskoja mutta toisinaan pelkkää nälänhätää, politiikkaa, sotaa, katastroofeja ja väkivaltaa. Se laittaa minut pohtimaan kaikkien näiden tietojen tarpeellisuutta. Voin paremmin mitä enemmän hassuttelen ja nauran. Tiedän myös voivani huonommin mitä kamalanpia uuutisia luen. En Ole kyennyt tekemään nälänhädälle mitään vaikka minua kuinka ahdistaa kuvat kärsivistä lapsista, mutta olen onnistunut aikaansaamaan muutamalle kersalle hyvän mielen hullunkurisilla jutuillani ja hassulla olemuksellani.
Minun mielestäni minun pitää keskittyä lähiympäristööni ei siihen mitä on median tärkeysjärjestyksessä. Minä kieltäydyn ottamasta enää pahaa oloa vastaan. Otan mieluummin uutispimennon ja sivistymättömyyden ja helakan naurun rätkätyksen kuin yhtä ainoaa uutista tapetuista lapsita, hakatuista mummoista tai paapoista, kadonneista teineistä, perhesurmista tai hulluista diktaattoreista joiden lupaa ilman kansalaisella on tuskin mahdollisuutta pyyhkiä.. vaikka nenäänsä.. Minä luen vain sen minkä koen tarpeelliseksi ja viihdyttäväksi, Siis SARJAKUVAT VITSIT ja sen mitä Sinulle kuuluu.
Mitä on tehnyt 8vuotias lapsi jotta aikuisen olisi oikeutettua pahoin pidellä hänet hengiltä? Millä tavoin 11v tyttö voi olla loukannut imaamia niin että tämä lavastaa tytön syylliseksi jumalanpilkkaan josta rangaistuksena on kuolema? Mikä järki on jättää ladattuja aseita niin että 5 tai 11 vuotias pääsee niihin käsiksi. Ja mitä 13v on tehnyt joutuakseen naapurinsa murhaamaksi? Onnettomuudet niitä tapahtuu mutta järjettömyys...
Olin talven jotakuinkin lukematta lehtiä, en katsonut uutisia, enkä lukenut lehtien lööppejä edes kaupassa. Pää tuntui kummallisen kirkkaalta. Minua ei tumpattu täyteen tietoa maailman kauheuksista, enkä kokenut kuitenkaan jääväni mistään paitsi, en edelleenkään ole tilannut yhtäkään sanomalehteä. Paikallislehden luen kun muistan ja uutisia en kuuntele sillä jostain syystä kotona ollessa en edes kaipaa mitään ääniä ympärilleni, musiikkiakin vain siivous päivinä,(eli todella harvoin ;)
Minulta kysyttiin joskus aikaa sitten että millä tavoin pysyn ajantasalla kun ei minulla ole tv.tä ja jos en lue lehtiä enkä kuuntele radiota. Silloin minulla ei ollut vielä tietokonettakaan joten media ei tavoittanut minua oikestaan mitenkään. Mietin pitkään jäänkö tosiaankin jostakin paitsi? Laitoin tv.n pois noin 7vuotta sitten. Ensimmäisen kk aikana pudotin painosta n8kg pois, aloin lenkkeillä päivittäin, lukea kirjoja ja kuunnella äänikirjoja.
Hankin tietokoneen vasta reilun kaksi vuotta sitten mutta siihen saakka olin "uutispimennossa", ja koin voivani paremmin kuin vuosiin. En ollut koukussa kaiken valtakunnan draama sarjoihin ja kuulemani uutisetkin oli juuri niitä mitkä vapaaehtoisesti radiosta kuuntelin, ei masennusta ja ahdistusta, eikä säälittelyä ketään kohtaan. Enkä kokenut silti tyhmistyväni, saati olevani sosiaalisesti rajoittunut. Tosin kyläillessäni paikassa jossa oli tv, huomasin etten osannut keskustella jos tv oli auki, en kuullut sen meteliltä mitään ja toisaalta ei kai suuresti edes tarvinut, koska kukaan muukan ei kuullut eikä nähnyt. Se härvilä oli kuin suuri musta-aukko joka imaisi itseensä kaiken huomiokyvyn. Nyt tietokoneeni vie minulta huomio kyvyn. Ja sen toteaminen on aika vastenmielistä.
En edelleenkään pidä uuttistulvasta joka siitä päivittäin tulee kuin tsunami kohti, tahdoin tai en. En kykene sulattamaan sitä kauheuksien määrää mikä tuupataan eteeni ilman että voin sitä kohtaan puolustautua muutoin kuin koko aparaatin sulkemalla. Tekeekö tämä valinta minusta jollain tavoin "rintamakarkurin"?
Suljenko silmäni maailman kauhuille vai avaanko silmäni oman elämäni ihanuudelle? Niin Nämä ovat todella vaihtoehtoni. Sillä kun jätin pois tiedon ylitulvinnan, lakkasin lukemasta uutisia, lojoamasta tvn uusintojen sarjatulituksessa, aloin keskittyä omaan elämääni ja siihen miten teen siitä mukavanpaa. Olen tämän n7v aikana pudottanut painoani reilusti, oppinut tanssimaan tavannut uusia ihmisiä ja käynyt uusilla paikkakunnilla, opiskellut yhtä ja toista itseäni kiinnostavaa ja toisinaan vain ollut ja nauttinut elämästä. Olen myös mieleltäni pirteänpi, sairastin pitkään masennusta, nyt en koe enää olevani sen vallassa. Oikeastaan toteaisin olevani nyt terve. Ei tietenkään niin että kaikki olisi jotenkin juuri sen vuoksi paremmin mutta siinä oli se alku sykäys, pistin pois pahimman vapaa-aikasyöppöni. Jos mieli teki katsoa joku elokuva menin elokuvateatteriin, ihan yksin jos ei kukaan muu seuraksi ehtinyt. Muutin radikaalisti elämäntapojani enkä ole katunut.
Minun kauhisteluni uutiskammotuksiin ei auttaneet onnettomuuksien uhreja lainkaan mutta minun vointini muuttuminen paremmaksi teki ystävieni olon seurassani helpommaksi. Minun Sarjojen tuijottaminen ei sivistänyt minua yhtään mutta hakeutumiseni tanssikurssille auttoi minua löytämään molemmat jalkani, liikunnan ilon ja monta ihanaa ystävää ja kerrassaan ihanan harrastuksen. Ja puutyökurssin kautta löysin käteni ja Puun "syvimmän olemuksen" Ja on minulla myös "muunlaisista kädentaidoista" oppi hermoratahierojan koulutuksen kautta. Yksi muutos johti toiseen ja kolmantteen jnejne. Lumipalloefekti
Positiivinen lumipalloefekti. Viime aikoina olen alkanut pohtia tämän tietokonevankeuden tarpeellisuutta. Inhoan todella uutisia joiden seasta positiivisten uutisten pongaus on aina haasteellisenpaa ja haasteellisenpaa. FBsta löydetyt linkit voi osittain olla todella hauskoja mutta toisinaan pelkkää nälänhätää, politiikkaa, sotaa, katastroofeja ja väkivaltaa. Se laittaa minut pohtimaan kaikkien näiden tietojen tarpeellisuutta. Voin paremmin mitä enemmän hassuttelen ja nauran. Tiedän myös voivani huonommin mitä kamalanpia uuutisia luen. En Ole kyennyt tekemään nälänhädälle mitään vaikka minua kuinka ahdistaa kuvat kärsivistä lapsista, mutta olen onnistunut aikaansaamaan muutamalle kersalle hyvän mielen hullunkurisilla jutuillani ja hassulla olemuksellani.
Minun mielestäni minun pitää keskittyä lähiympäristööni ei siihen mitä on median tärkeysjärjestyksessä. Minä kieltäydyn ottamasta enää pahaa oloa vastaan. Otan mieluummin uutispimennon ja sivistymättömyyden ja helakan naurun rätkätyksen kuin yhtä ainoaa uutista tapetuista lapsita, hakatuista mummoista tai paapoista, kadonneista teineistä, perhesurmista tai hulluista diktaattoreista joiden lupaa ilman kansalaisella on tuskin mahdollisuutta pyyhkiä.. vaikka nenäänsä.. Minä luen vain sen minkä koen tarpeelliseksi ja viihdyttäväksi, Siis SARJAKUVAT VITSIT ja sen mitä Sinulle kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti