Ihminen on Vinkee

Ihminen on siittä vinkee olento että vaikka sillä on kaikki kohillaan, hällon aina jokin puute. Vaikkois katto pään päällä ja kaappillinen vaatteita, kengänrohjoja ja hatunreuhakkeita ja huonekaluja tupa täys, porstua puolillaan ja pariin kolmeen muuhunkin huoneeseen riittää kalustetta jaettavaksi ja osa odottaa ongelmajätelaitokselle pääsyä. Ruokaa on jäätävässä kapissa, pakastelaarissa, kellarissa ja kaappien kätköissä, ja autoa pihalla ja polkukonetta ja munamankelia kellarin varastoissa ja vintilläkin nippu vihtoja, ja ehkäpä pari lootikkoa muutakin tähdellistä säilöttävää. Silti vois ihmispolo vielä jotakin tarvita ollakseen onnellinen.

Noh hankiipa ukon, akan, pari tenavaa, veemäisen anopin josta voi valittaa ja joka valittaa, appiukon kultasen ja mukavan, oma äitee ja isäpaappa ja veljet ja sisaret lapsineen, ja valituksineen. Oi onnea. Ja voi sääli sitä joka ei näitä kaikkia statussymbooleja Tajua/ehdi/kykene tiettyyn ikään mennessä hankkimaan. Sitä säälii ne jotaka kokevat että ainoa oikea tapa ELÄÄ on hankkia talo tavaraa perhe ja ura ja helvetillinen kiire jonka keskellä ei juurikaan ehdi muuta kuin vilkaisemaan, että koko muu populaatio sinkoutuu samassa syklissä itsensä kanssa maatakiertavalle radalle.-Tuon yksinäisen elämä on varmaan yksinäistä... voivoi hoppuhoppu....

Kadehtii ne, jotka sen katraansa keskellä koettaa löytää sen itsenäisen hetken, jossa ei kuulu ÄITIII ISIII..VAIMOO MIEHENIII, mis on mun sukka, mis on pipo? mitä ruokaa?Joko sinä taas olet menossa ja minne?Nalkun nalkun jäkäjäkä.
Ja ne samikset, yksinäiset ei pohdi kuin sitä, että mitenkä sitä tämän päivän sulkisi korvansa oman ajatusmaailman nalkutukselta, naapurin nalkutukselta, tuttujen ja tuntemattomien nalkutukselta ja mikä pahinta itsensä nalkutukselta, pitäs pitäs, vaan kun ei tiedä miten pitäs miks ja koska?

Minulla on ihana elämä. Mutta aika ajoin edes minä en pidä omasta elämästäni. Sinä et pidä sinun elämästä ja he ei pidä heidän elämästä. Ja hassua kyllä on ihan sallittua olla tyytymätön hetkittäin, vaikka ainakin minulle on tuputettu uskomusta siitä, että pitää olla aina tyytyväinen siihen mitä saa. Höpö höpö, jos minä menen kauppaan ja ostan sieltä kengät, joista heti seuraavana päivänä lähtee pohja,t niin en minä jää tyytyväisenä istumaan kotiin rikkinäisine kenkineni. Minä otan ja kävelen takaisin puotiin ja pyydän uudet tilalle ,ehjät ja kestävät ja saan ne, koska se on minun oikeuteni, minun ei tarvitse tyytyä huononpaan kuin ansaitsen, ansaitsen ehjät kengät.

Näin ajatellen ansaitsen myös itseäni ilahduttavan elämän. Silloin kun on pahamieli, kaiken itseä miellyttävän löytäminen vaan on haasteellisenpaa  ja vaatii kärsivällisyyttä. Mielipahassaan kyllä löytää helpostikin kaikkea sitä lisäävää, reijät sukassa ja likaiset astiat, pitkin kämppää levitetyt likapyykit ja ikkunan pinnalla olevat kärpäsenpaskat näkyy siinä mielentilassa toivottoman hyvin, samoin kuin naapurin Hilma-hepsankeikan uudet korkokengät ja naapurin Urmaksen yli kiillotettu uusi bemari, johon hyvänä päivänä ei kiinnittäisi mitään huomiota, ajokortiton ihminen kun on.

 Kaikki päivät ei ole onneksi ihan silkkaa epätoivoa,ei toivottomia lainkaan. Meillä kun on mahdollisuus ihan vaikka tällä hetkellä kääntää tuuliviirimme toiseen suuntaan, sen paremman tuulen puolelle. Äläkä mutkuta. En minä sanonut että se olisi helppoa ja yksinkertaista, sanoin että se on mahdollista. Mihin kuluttaisit tänään aikasi mieluummin? Siihen Että ketuttaa kuin kirppujen kiusaamaa apinaa. Siihen että säälit katsella sitä kirppujen kiusaamaa apinaa?  Siihen että moitit sitä kirppujen kiusaaamaa apinaa, vai menetkö ja peset sen apina kirppusamppoolla ja naurat sen apinan kanssa ilosta olla ilman kirppuja. Sinulla on shamppoo. Mitä teet sillä? Minä ainakin taidan mennä pesemään omalta sisäiseltä apinaltani kirput pois. Ainakin yritän, jos ei lähde kerta pesulla niin pesen uudestaan. Kettuuntuminen on tylsää ja ajatuksenkulku laajenpaa kuin uskoisikaan.