tiistai 29. tammikuuta 2013

Oi rakastan rakastan...

 Vallan mahdottomasti.

Juniori Vieno Kaino Feeniks
Mutten mustikoiden joukossa, soffalla, enkä keittön pöydällä. En sängyssä, vaatehuoneessa, suihkussa, lattialla, pyyhkeissä, vaatteissa, enkä vallankaan juhlavaatteissa, tai hienommissa humppavaateissa, en ruuan kuorruttamana, nurkissa tai seinillä. Ei makuuhuoneessa, eteisessä, keittiössä, ei edes olkkarissa.  No parvekkeella häthätää, mutta hyvin vähän sielläkään.

Uh ja ei aurinkoisina päivinä, ikkunoissa tai muilla lasipinnoilla, eikä ikkunalaudalla. Ei tiskipöydällä, olkkarin pöydällä.


Vieno 2v... 
On hiukan kasvanut.
Rakkauteni on rajallista, ollut aina ja ihan siittäkin huolimatta hankin sitten oikein kaksin kappalein näitä karvankantotelineitä. Mutta pitääkö niillä hiisi vie olla krooninen karvanlähtöaika? En minä niitä irtokarvoja rakasta.

Enkä siltikään ole 8 viime vuoden aikana syönyt yhtäkään ateriaa ilman sitä kuorrutettua kissankarvaa, pukenut vaitteita, juhlavia, tai vähemmän juhlavia, ilman sitä valkoista, tai tummempaa karvatuppoa.

Vanha Rouva Tuhka
 Muru Mussukka 8v

Pakastanut marjoja, joista ei olisi löytynyt talvella pakastettua katinvillaa, tai vaihtanut puhtaita lakanoita, jotka juuri laskeutumishetkellään, peittää alleen kokonaiset kaksi hullua lakanan myllääjää, karvoineen kaikkineen.

 Klassinen aamu, petaan petini, toinen kissa hyppää toiselta ja toinen toiselta puoleta sänkyyni, myllää peitteiden alla, niinkuin itsekin lapsna ollessani, sihinä, puhina ja mylläys, on vallan mahdoton ja no, niillä on hauskaa. (ja minulla, hulluja ne on, mutta niin viattomia.) kun komenna "kakarat" pois punkasta se on heille komento siirtyä toisen peiton peittämäksi, yleensä päiväpeiton alla ne mylläävät siihen asti kunnes saa aamupalaa.
    
     En ole 8v juonut karvatonta aamukahvia, jollain käsittämättömällä keinolla niinäkin aamuina, jolloin olin ulkomailla, tai muualla kyläilemässä,  kupista löytyi se klassinen KARVA. Yök.

Imuroin ja pesin lattiat toissapäivänä  ja tänään koko huusholia peittää tasainen huomaamaton karvamatto, siis siihen saakka huomaamaton, kunnes joku liikkuu.


 Laiton Kattilan väen parvekkeelle aamuauringosta nauttimaan, leppoisaa lököilyä kesti siihen saakka, kunnes joku "käsittämättömän suuri peto" hyppäsi parvekkeen katolle (Naakka?) ja heti kohta, "Vähintään jalopeura" ravasi kattoa pitkin edestakaisin.(Orava) Vähemmästäkin pieni kissaparka säikähtää. Järjetön ralli ensin ympäri parveketta ja sitten seiniä ja kattoa hipoen sisälle, nopeaa nopeampi ja hyvin huomattava rundi ympäri huoneistoa, takaisin parvekkeelle ja edelleen paniikkipyörähdyksiä tehden sisälle. Kaksi lamppuharjaa muistuttavaa elävää oliota. Jopa vanha rouva juoksi.

Tuhka-rouvan jumppatuokio

Kun ne viimein rauhottui, oli oloni kuin niissä ihanissa joulupalloissa, joita ravistamalla sai kaupunkiin lumisateen. Meillä saman efektin, teki kissankarvat. Jumankekka.
Rakastan minä, mutta jos jollakulla olisi keino siihen miten nämä turilaat saisi olemaan, vähemmän kotini "valloittavia", olisin kovin kiitollinen.

Heinäkuussa 2016 juhlitaan täysi-ikäisyyttä Rouva 12 v
ja Vieno-pieni 6v
 PS. Kaksikko muuten viettää näinä päivinä yhteisiä Kymppi synttäreitä. Olisipa mielenkiintoista saada kekoon kaikki irtokarvat joita he ovat tuona aikana minulle luovuttaneen, huh ja se kasa minkä olemme niitä karvoja syöneet muodossa tai toisessa. =

2 kommenttia:

  1. <3. Ihanat kamalat takkumassut karvatassut lähettävät täältä terveisiä sinun rakkaillesi. Hienoja kirjoituksia Miia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis karvatassujen terveisistä. Ja kiitos että luit Anna-ihana. =)

      Poista