sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Nukkulandian nuorin.

Otan peittoni mytyksi
syliini ja hankin
 kiitojunasta lipun.
Se on matkalla
sitruunaperholaaksoon,
Nukkulandian
nummille.

Suihkulähteiden
vierelle teen nurmenukka
vuoteen,
puhkukukkasista
hötyjä kerään,
niistä teen itsellen
tyynyt.

Halipuut olkoon vartiana
kun nukun lapsen unta,
oksansa suhisee
 rauhoittavasti,
humisten suojaloitsut.

Minä olen turvassa,
mikään ei mua peloa,
kukkatyttöä
kaukaisen kesän,
villikko poikaa
varhaisten vuosien.

Siellä olen 
sateenkaareni päässä
syvissä vesissä 
sukellan.

Vien vesihiisille,
virkistettä ja salamantereita
suukotan.
Palavin huulin,
 palmun alla
linnunmaitoa lipitän.

Ja kun aamun aurinko
ankarasti,
 silmiin säteitään 
sirittää,
pitää 
elämän arkeen 
mun kipitää.

Unimaan taika ja 
ihmeiden hetket,
on retkiä pieniä tähtihin
ja kun koitaa
 taas aamu
heränneen eloon
eksyn aikuiseen
kehoon mä takaisin.

~W~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti