Nukkulandian nuorin.

Otan peittoni mytyksi

syliini ja hankin

 kiitojunasta lipun.

Se on matkalla

sitruunaperholaaksoon,

Nukkulandian

nummille.

Suihkulähteiden

vierelle teen nurmenukka

vuoteen,

puhkukukkasista

hötyjä kerään,

niistä teen itsellen

tyynyt.

Halipuut olkoon vartiana

kun nukun lapsen unta,

oksansa suhisee

 rauhoittavasti,

humisten suojaloitsut.

Minä olen turvassa,

mikään ei mua peloa,

kukkatyttöä

kaukaisen kesän,

villikko poikaa

varhaisten vuosien.

Siellä olen 

sateenkaareni päässä

syvissä vesissä 

sukellan.

Vien vesihiisille,

virkistettä ja salamantereita

suukotan.

Palavin huulin,

 palmun alla

linnunmaitoa lipitän.

Ja kun aamun aurinko

ankarasti,

 silmiin säteitään 

sirittää,

pitää 

elämän arkeen 
mun kipitää.

Unimaan taika ja 

ihmeiden hetket,

on retkiä pieniä tähtihin

ja kun koitaa

 taas aamu

heränneen eloon

eksyn aikuiseen

kehoon mä takaisin.

~W~