Elämän Menu

Miten sen tekisin?

Miten ottaisin kädestä kiinni,

miten estäisin vaipumasta

suruihin, omaa itseäni,

sinua, 
tuikituntematonta,

jonka harteita

painaa harmaa viitta?

En aio ottaa,

 elämääsi vastuulleni,

en aio antaa

sydänsurujani kannettavaksesi.

En tahdo,

jatkuvan tuskan tekevän,

enää yhdestäkään ihmisestä,

varjoa itsestään.

Rikottuja ruukkuja,

on jo riittävän paljon,
 yhden pallon 

pintaa terävöittämään.

Sirpaleita on liikaa,

ja niitä pitkin

astelevia suojattomia anturoita,

ja paljaita jalkoja

ei riitä,

 yhden ihmisen ajatukset suojelemaan.

Älä riko,

kanssakulkijasi sydäntä,

älä riko luottamusta,

älä hajota sielua,

 joka tahtoo vain elää,

omalla aika-akselillaan,

oudossa maailmassa,

itsekin laillasi eksyneenä,

osoitettaan tietämättä.

Näkemättä sitä

suurenpaa tarkoitustaan.

Kun kuljet päiväperhona

yön rajalla,

Yökiitäjänä aamun kajossa,

oletko turvassa?

~*~

Jos valitsit välimaaston,

elämäsi kultaisen keskiviivan, 

tunnetko turvallisuutta.

Riskitön rakkaus,

turvallinen sota,
 sinun

elämäsi ja kuolemasi keskellä.

Elämä haamurajoilla,

koskemattomien joukossa,

vai elämä

taivaan ja helvetin 

rajalla,

Me kaikki tahdottiin 

oma elämämme

kaikkine mausteineen

älä luule, että sen saisi

ilman sipulia,

kun oli tarkoitus pestä

sydän ja sielu itkullaan.

Jälkiruokaan

on omat mausteensa,

odota jännityksellä,

mitä tilattiin.

~*~