Revin elämänlankaa,
punon siitä kuin köyttä.
Itseni pelastukseksi?
Siteeksi ympärillemme?
Juurineen irroitan sen maasta
pelkin käsi.
Elämänlanka elää siellä missä
muut ei nähneet mahdollisuutta
selvitymiseen.
Minä kiedon itselleni
langoista kodin,
punon sen
säije kerrallaan.
Onnen mahdollisuutta
näkemään opetellen.
Minä rakennan puumajan
ja katselen sieltä
kuinka ensihenkäykseni
kotitähti valaisi nekin yöt,
jolloin
pimeä oli mustaa mustenpaa.
-W-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti