lauantai 22. kesäkuuta 2013

Minulla on sinut.

Minulla on sinut.
Sinulla on minut,
arpina polvissa, 
keholla, sydämessä.

Minulla on sinut.
Sinulla on minut,
punaisena läiskänä poskella, 
se katoaa, eikä kirvele
enää huomenna.

Minulla on sinut.
Sinulla on minut.
unina joissa huutaa lujaa
apua.
Laukauksien ääninä,
syvänä hiljaisuutena.

Minulla on sinut.
Sinulla on minut,
Harmaana hajuna,
joku oli ja poistui jo.

Minulla on sinut.
Sinulla on minut.
Tahrana vai taakkana?
Muistona vai ajatuksen aukkona?
Kipuna vai parantavana puhalluksena?

Minulla on sinut.
Sinulla on minut,
Surun häivänä tai hymynä silmissä.
 Hipaisuna poskella,
Tälläisenä kuin olemme.

~W~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti