Luonnonkansan turinoita: Voiko Kirjurit kadota? Osa IX

"Se kävi hitaasti, turinan kirjoitus" hämmästeli Juuso Herra Kaarnalalle. "Oletkos Siinä! Moittimatta ollaan, kun kerran Kirjuri kirjoitti." murahti Jalo. Kaarnala toppuutti riitapukareita ja kertoi, kuinka pitkä kirjaamistauko korotti kirjureitten kynnyksiä.

Juuso Katsoi hölmistyneenä ovien suuntaan ja tokaisi, että samanlaisiahan nuo kynnykset on, kuin aina ennenkin. Herra Kaarnala hörähti ja selitti, että se on semmoinen kielikuva, "Eikö niin, että korkeat kynnykset ovat pienille aina haastavia?" -kyllä kai olethan tuon nähnyt. "No niin, jos ihmisen mielessä jokin asia tuntuu vaikealta, hän kasvattaa semmoisen "mielen kynnyksen" joka on niin korkea, että se on kuin muuri suunnitelman toteutumisen edessä. Toteuttaminen tuntuu vaikealta, lähes mahdottomalta niin kauan, kuin tuo kynnys, tahi muuri siellä mielessä on."

-Siksikö kirjuri ei kirjoittanutkaan Poksun tarinaa tänäänkään?
"Siksi, hän pelkää, ettei muista sitä oikein. Tekee virheen ja kuten tiedät, kirjurin kirjoittama aina tapahtuu. Hän muistaa sen säännön vielä, joten toivoa on. Kyllä Poksun turinat vielä kirjataan, kunhan kirjuri saa itseluottamuksensa ja ilonsa takaisin. Jos Poksu malttaa odottaa, maltat varmasti sinäkin eikö niin?"

~kirjuri~