Luonnon kansan turinoita:Voiko Kirjurit kadota? Osa III

Tuntuuko teistä koskaan, että ihmiset on hiukan hulluja? Kysyi Tytti, Kievarin kulkijoilta. Oli kulunut jo tovi tuosta Poksu Postitontun ja kirjeen tulosta. Kirjuri katosi ajoittain ja tuli taas paikalle hajamielisenpänä kuin ikinä. Hän huokaili ja hohaili ja luki, Kievariin alkoi tulla tavallista useammin ihmisiä ja joka kerta kirjuri laittoi ihmiset pötköttämään pöydälle ja alkoi leipoa.

Juuso oli varma että Kirjuri opiskelee leipuriksi. Hän on vaan vieläkin niin Räpelökokki, ettei ymmärrä, että taikina täytyy tehdä ihan muista aineksista, kuin ihmislihasta. Onkohan hänestä tulossa joku ihmis-suurpeto? Hassua, jos niin kävisi koska hän on aina ollut niin kiltti, Juuso pohdiskeli.

Herra Kaarnala hymyili partaansa ja katseli kirjuria ilosesti, jaa-a Ei taida tulla suurpetoa, mutta Möyhijä hänestä tulee. Luonnonkansassakin on heitä. Pitkä koulutus, eräs möyhijä on opskellut koko 600vuoden pituisen aikuiselämänsä ja kertoi, ettei vieläkään koe olevansa valmis. Aina meillä, hänen möyhennettävillään, on jokin uusi vaiva, joka hänen täytyy tutkia ja miettiä, miten sitä  helpotetaan.

Tytti nirpisti pisamaista nenäänsä ja kysyi kauhistuneesti. Opiskeleeko Kirjurikin nyt ikuisesti, eikä enää huomaa meitä ikinä? Poksu kertoi, että hänkin haluaisi tarinasa kirjattavaksi, ja hän toivoi, että kirjuri oisi voinut auttaa häntä toteuttamaan haaveensa tutustua ihmispostiin perinpohjin....

~kirjuri~