Hei sun Heiluvilles.

Silloin kauan sitten,

sinä sanoit, 

"Tahdon jo mennä.

Maahan kaukaiseen,

kotiin kultaiseen,

ajatuksen siivin jo 

lennän."

Tuli aika,

ja pyörteenä tuulen,

Sinä ikkunan raosta

kiisit,

"Oli aikakin, päästä kotihin!"

sinä ohi mennessäsi 

huusit.

Sinun kiiresi, minä ymmärrän,

varmaan paremmin, kuin moni,

sillä täällä näin, ei 

usein oloaan,

 vieras kotoisaksi opi.

Oman huumorinsa kuitenkin,

sivustaseuraaja näkee,

kun on monta meitä,

ja monta heitä,

jotka maailma toiseksi näkee.

Sua kaivaten en muistele,

vaan hymyilen leveästi,

sillä tiedän sen,

että askelees 

tänään kulkevat,

 höyhenen keveästi

Otit paikkasi,

lensit kotiisi,

omaani minäkin 

matkaan kerran,

Mutta tänään, 
tässä 

ja näillä teillä

lähetän ilmojen halki suukon,

Olet rakas,

matkaas jo jatkoit,

 meistä et huolta kanna,

hiukan toisinaan,

 ihan vähän vaan,

tarpeen tullessa,

 neuvosi fiksut annat.

Vaan jos läheltä kuljet,

enkä sua huomaa

saat tuntuvan

läpsyn antaa.

Ja ilossa

sinut lähellä

niin helposti aina tunnen

kun naurusi, sieltä jostakin,
  minä sydämen korvilla kuulen.

Sinne jonnekin Isolla Ärrällä.

~W~