Murut ja muffuka

Mie olen niin yli kylkieni ihmeissäni Väsepöökin äärilaidoista. Yltiörakastuneita pareja, jotka murumussukoi ja nussukoi kultujaan sivuillaan ja päivityksissään sinne ja tänne mumsmussun mussun. Sitten on se äärilaita, jotka haukkuu niitä kultujaan, joka panahisen käänteissä teki ne/he mitä tahaansa. Mussu Muru Pallerohan voi olla tapaus kohtaisesti sekä koira, kissa ihminen tai kirppuelävä, aivan sama, mutta aina siitä löytyy hyvä ja pahaa sitä sun tätä sanottavaa ja paljon muffunmuffun. Puf ja muifkis.

Sitten on ne ihmiset, jotka suoltaa tuutin täydeltä hyvinvointia, pahoinvointia, säätä ja kuunpimennyksiä, hottentottikansan uutisia, perämettän sanomia, Citymakasiinia ja maailman makusarjaa. On kahvia ja herkku hetkiä yms. sivu tolkulla ja me katselemme luemme ja haalimme mielikuvaa siitä, kuinka kulloinkin kuuluisi toimia koska kaikki muutkin niin toimii. Osa on hiljaa ei ota kantaa yhtään mihinkään, ei tykkää yhtään mistään, ei lue yhtään mitään, ei kurkista kaveri sivuille ja jos kurkistaa, ei kommento Ikinä. Kaikesta tykkääjiä, jotka tykkää ihan kaikesta mistä minäkin ja kaikesta mistä minun vastakohta kaverini.Pääasia että huomioitu on.

On niitä, jotka ei itse päivitä ikinä mitään, mutta kurkistavat jokaisen päivityksen, joka tuuttiin napsahtaa ja löytää siihen aina jotain kommentoitavaa, joko omasta, tai tuttavansa elämästä. Ja sitten on minä ja minun kaltaiset, jotka syytävät päivityksiä, katselevat toisten päivityksia, kommentoivat, vaikkei aina niin järin viisaita sanottavia olekaan ja jotka elää ja hengittää fäsepöökkiä niinäkin päivinä, kun muut Muruineen ja Muffukoineen ovat hankkineet elämän ja kävelleet ulos ihmisten ilmoille.

Ko Minä henkilö ottaa ja ploggaa muutaman hämmentyneen sanan siitä miten kummia dyyppejä sitä onkaan väsepöökkiin kasautunut ja saa siitä taas hyvän mielen. Häh Sainpas sanottua, hirveen pitkään oon tässä jo hiljaa istuskellukin, kun kaikilla muilla on muka, joku väsepöökin ulkopuolinen elämä. He käy töissä ja tulee sitten päivän päätteeksi kertomaan kuinka kiva, tai kaamee se päivä sitten oli.
 -En mie vaan niin tee, ikinä en valita.... Muusta kun joulun tulosta, syksyn alusta, tylsyydestä, siitä kun on liian vähän, tai liikaa tekemistä, tai on niin kivaa, tai ei oo kivaa jajajajajjajaja, jesta ketä peijoonaa tämä kaikki edes kiinnostaa? Ei ainakansa minua. Siis minun mietteet, suollanpa ne eetteriin ja ihmettelen, että mitä pitäisi tehdä kun olen niin elämääni turhautunut. Äh pahus tänään on liikkeellä vain ne, joita ei kiinnosta, huomena juttuni on vanha jo, ketään ei kiinnosta vanhat jutut...Sieläpä leijuu mielipidekirjoitus Bittitaivaalla kenenkään lukematta.

No mitäpä siitä kirjoitanpa myöhemmin uuden saarnan epistolasta "elämä on tylsää, hauskaa, mukavaa, ihmiset ihania, kamalia ja kummallisia." Niinpä me taidetaan olla. Ihanan kamalia, erilaisia ja toisinaan kutkuttavan naurattavan, kummallisia, aiheutamme toisillemme päänvaivaa juoruilllamme ja ajattelutavoillamme. Saamme tuikituntemattomat kiehaantumaan, tai ilahtumaan toiminnallamme ja kiroamaan käytöstämme niin väsepöökissä, kuin sen ulkopuolisessa elämässämme. Ja kertooko se meistä jotain tärkeää? Kyllä. Yksikään meistä ei elä yksin, keneenkään vaikuttamatta. Vaikket pöökkää, etkä ploggaa, et sättää, etkä nettisurffaa, asut ja elät jossakin, jossa joku naapurisi, tai ystäväsi , ystävän ystävä, tai tutuntuttu, tai juuri tapaamasi kaupan täti, tai Parikki-Pirkko, harrastaa nettisurffinkiä ja kommentoi "päiväsi kulkua" omilla sivuillaan. Täytyy myöntää, että mieltä lämmittää ajatus olla se päivityksen hyvän tuulen tuoja. Eikä tällä kertaa se kummajainen, joka haukkui taas kerran ihan syyttä suotta, kaikki ympärillä olijat.

Eli olkaamme omammelaisia, aina me jotenkin onnistumme tuomaan valoa ja ajatuksia päivän kulkuun, vain olemalla tuulemme vietävinä.


                                HöpöHöpöllä ~Wiltsu~