Tämä aihe on nyt sekä hörhöyttä että ei. Tiedätte kuinka jotkut kohtaamiset tekee teistä voimattomia ja täydellisen uupuneita ja toiset tapaamiset taas saa teidät leijumaan seitsemännessä taivaassa, tekee olonne onnellisemmaksi kun mikään, tai vihaisemmaksi kuin mikään, surullisemmaksi, tai täydellisen tunteettomaksi ja kylmäksi, tai kerrassaan virkeäksi. Bingo, tapasit juuri energiaimurin, tai toimit sellaisena itse. Tuntemuksistasi voit päätellä oliko kokemus hyvän vai huonon imurin tekemä. Ja näitä energia
imureita on useaa mallia. Toiset vie voimat, toiset imaisee paskamaisen
olon, toiset itsetunnon ja toiset taas kertakaikkisesti, saa kaiken näyttämään taivaallisen ihanalta ja täydelliseltä.
Ja imureita on ystävissäni, tuttavissani ja umpi oudoissa ihmisissä, olen itse sellainen, samoin niitä leijuu ihan vaan ilmassa, joissakin paikoissa, näkymättöminä imureina, lehtien lööpeissä, uutisissa. Eikä näihin imureihin voi valmiiksi varustautua, koska jokainen toimii tavallaan. Mutta pahinta on joutua "rikkinäisen" imurin "suuttimeen".
Ajatellanpa tilanne jolloin olen virkeä ja täynnä voimaa, iloa ja onnea. En huomaa imurointia tapahtuvankaan, ennen kuin olen jo kotonani tyhjiin imettynä säkkinä ja ihmetellen itku kurkussa, että mitä pirua nyt tapahtui. Seuraavat ennalta mittaamattomat hetket, vietän kotonani ja koetan kerätä voimiani, tavalla tai toisella.
Jos taas olen jo valmiiksi väsynyt, imuri nauttii väsymykseni energiaa kanssani, kertoo omasta väsymyksestään ja pahasta olostaan ja me kumpikin vellomme siinä väsymyksessä ja pahassa olossa, eikä imurointia taaskaan huomaa tapahtuvan, sillä on jo valmiiksi väsypahaolo se jopa lisääntyy.
Tässä hiukan tunnusmerkkejä näistä, minusta rikkinäisistä imureista.
Surulliset, vihaiset, kiireiset, katkerat, hyökkäävät, tyytymättömät, välinpitämättömät, itseensä sulkeutuneet, kylmiä epämukavia puistatuksia aiheuttavat..Ihmiset, paikat, uutiset...Ja Imurin kohtaaminen vie aina totaalisesti kaikki voimat. Jos näitä koettaa ymmärtää heidän tuntemuksissaan, pitäisi aina olla samalla tunnetasolla itsekin, jotta kokisi tulevansa kuulluksi ja ymmärtäisi myös heitä. Jos koettaa olla kannustava "Hei asiat järjestyy kyllä, ja suru pienenee, löydät onnen, etkä vihaa enään"-asenteella, imuri muuttuu "hyökkäysvaunuksi" ja/tai "uskoo ken tahtoo"-vastarintaliikkeeeksi, tai pureskelee ja repii itsetuntoni riekaleiksi, hetken päästä olen itsekin jo varma siitä, että oikeastaan koko maailma on läpilaho, eikä täällä mitään kannata tehdä, mikään ei ole edes kivaa ja jos nyt jostain kumman syystä pidänkin jostain hommasta, se johtuu vain siitä, että olen täysin järjetön tyyppi, ilman arvostelukykyä.
Tämä energiaimuri asia, on arka aihe siinä mielessä, että imuri, jopa itse, tiedostaa olevansa "rikki". Se syyllistää itseään huonosta imuroinnistaan ja kokee itsensä huonoksi, mutta on samaan aikaan tavattoman varma siitä, että nimenomaan toiset vie hänen voimansa ja syyllistää heidät siitä. Imuri voi huonosti jos ympärillä on iloisia onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, kauniita paikkoja, tai onnellisia asioita. Jos hän vielä tietää kenen ne on, eikä omistaja ole hän itse. Vaikka hänellä olisi mitä, häneltä puuttuu aina juuri se aino asia, joka tekisi hänet onnelliseksi, olkoon se sitten aika, raha, tai, kaikki se, mikä toisilla on paremmin kuin hänellä itsellään. Imuri ei tunne iloa toisten ilosta, vaan hän tuntee olevansa kuin kala vedessä kriiseissä ja onnettomuuksissa, surun ja murheen keskellä. Niistä hän saa voimaa ja energiaa ja useimmiten hän on myöskin kokenut ne kaikki jo aiemmin. Luoja ties kuinka ja missä, mutta se todella on niin.
Ja tätä lukiessasi sinulle tulee tunne, että kirjoitan juuri sinusta. Reagoit nolouden ja suuttumuksen väliltä kaikin mahdollisin tavoin, sillä totta, kaikissa meissä asuu Arlan lehmän ja sisäisen pikku blondin lisäksi, myös, yllätys yllätys, iso "paha" energiaimuri. Mutta sinusta itsestäsi riippuu, kuinka tehokas energiaimuri sinä olet? Oletko ehjä? Voimakas kuin hyökyaalto? Jätätkö jälkeesi tyhjiin imaistuja väsyneitä ja surun kaatamia ihmisiä, vai puhdistatko ympäristön ja jätät taaksesi energisesti onnellisia ja iloisia tunteita, vai neutraaleja tunteita. Ja millainen imuteho sinulla on? Oletko onnellinen imuri, vai imetko sisällesi vain tuskaa ja ahdistusta? Sitä todella sietää miettiä, sillä siihen sisäiseen imuriinsa, voi vaikuttaa vain imuri itse. Järkevä imuri puhdistaa toisinaan suodattimensa ja pölypussinsa ja katsoo montako palasiksi revittyä sielua sinne pussiin kulloinkin napsahtaa. JA Huolestuu ja ryhtyy korjaamaan koneistoaan, jos niitä revittyjä sieluja yksikin
löytyy sisusten kätköstä, sillä sehän saattaa olla sinun oma sielusi.
.....Hieroi hyvin pölyisiä silmiään. Sitten se pihisi ja puhisi ja yski tsuku tsuktuskutsuku...lähdetään. ;)
Ja imureita on ystävissäni, tuttavissani ja umpi oudoissa ihmisissä, olen itse sellainen, samoin niitä leijuu ihan vaan ilmassa, joissakin paikoissa, näkymättöminä imureina, lehtien lööpeissä, uutisissa. Eikä näihin imureihin voi valmiiksi varustautua, koska jokainen toimii tavallaan. Mutta pahinta on joutua "rikkinäisen" imurin "suuttimeen".
Ajatellanpa tilanne jolloin olen virkeä ja täynnä voimaa, iloa ja onnea. En huomaa imurointia tapahtuvankaan, ennen kuin olen jo kotonani tyhjiin imettynä säkkinä ja ihmetellen itku kurkussa, että mitä pirua nyt tapahtui. Seuraavat ennalta mittaamattomat hetket, vietän kotonani ja koetan kerätä voimiani, tavalla tai toisella.
Jos taas olen jo valmiiksi väsynyt, imuri nauttii väsymykseni energiaa kanssani, kertoo omasta väsymyksestään ja pahasta olostaan ja me kumpikin vellomme siinä väsymyksessä ja pahassa olossa, eikä imurointia taaskaan huomaa tapahtuvan, sillä on jo valmiiksi väsypahaolo se jopa lisääntyy.
Tässä hiukan tunnusmerkkejä näistä, minusta rikkinäisistä imureista.
Surulliset, vihaiset, kiireiset, katkerat, hyökkäävät, tyytymättömät, välinpitämättömät, itseensä sulkeutuneet, kylmiä epämukavia puistatuksia aiheuttavat..Ihmiset, paikat, uutiset...Ja Imurin kohtaaminen vie aina totaalisesti kaikki voimat. Jos näitä koettaa ymmärtää heidän tuntemuksissaan, pitäisi aina olla samalla tunnetasolla itsekin, jotta kokisi tulevansa kuulluksi ja ymmärtäisi myös heitä. Jos koettaa olla kannustava "Hei asiat järjestyy kyllä, ja suru pienenee, löydät onnen, etkä vihaa enään"-asenteella, imuri muuttuu "hyökkäysvaunuksi" ja/tai "uskoo ken tahtoo"-vastarintaliikkeeeksi, tai pureskelee ja repii itsetuntoni riekaleiksi, hetken päästä olen itsekin jo varma siitä, että oikeastaan koko maailma on läpilaho, eikä täällä mitään kannata tehdä, mikään ei ole edes kivaa ja jos nyt jostain kumman syystä pidänkin jostain hommasta, se johtuu vain siitä, että olen täysin järjetön tyyppi, ilman arvostelukykyä.
Tämä energiaimuri asia, on arka aihe siinä mielessä, että imuri, jopa itse, tiedostaa olevansa "rikki". Se syyllistää itseään huonosta imuroinnistaan ja kokee itsensä huonoksi, mutta on samaan aikaan tavattoman varma siitä, että nimenomaan toiset vie hänen voimansa ja syyllistää heidät siitä. Imuri voi huonosti jos ympärillä on iloisia onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, kauniita paikkoja, tai onnellisia asioita. Jos hän vielä tietää kenen ne on, eikä omistaja ole hän itse. Vaikka hänellä olisi mitä, häneltä puuttuu aina juuri se aino asia, joka tekisi hänet onnelliseksi, olkoon se sitten aika, raha, tai, kaikki se, mikä toisilla on paremmin kuin hänellä itsellään. Imuri ei tunne iloa toisten ilosta, vaan hän tuntee olevansa kuin kala vedessä kriiseissä ja onnettomuuksissa, surun ja murheen keskellä. Niistä hän saa voimaa ja energiaa ja useimmiten hän on myöskin kokenut ne kaikki jo aiemmin. Luoja ties kuinka ja missä, mutta se todella on niin.
Ja tätä lukiessasi sinulle tulee tunne, että kirjoitan juuri sinusta. Reagoit nolouden ja suuttumuksen väliltä kaikin mahdollisin tavoin, sillä totta, kaikissa meissä asuu Arlan lehmän ja sisäisen pikku blondin lisäksi, myös, yllätys yllätys, iso "paha" energiaimuri. Mutta sinusta itsestäsi riippuu, kuinka tehokas energiaimuri sinä olet? Oletko ehjä? Voimakas kuin hyökyaalto? Jätätkö jälkeesi tyhjiin imaistuja väsyneitä ja surun kaatamia ihmisiä, vai puhdistatko ympäristön ja jätät taaksesi energisesti onnellisia ja iloisia tunteita, vai neutraaleja tunteita. Ja millainen imuteho sinulla on? Oletko onnellinen imuri, vai imetko sisällesi vain tuskaa ja ahdistusta? Sitä todella sietää miettiä, sillä siihen sisäiseen imuriinsa, voi vaikuttaa vain imuri itse. Järkevä imuri puhdistaa toisinaan suodattimensa ja pölypussinsa ja katsoo montako palasiksi revittyä sielua sinne pussiin kulloinkin napsahtaa. JA Huolestuu ja ryhtyy korjaamaan koneistoaan, jos niitä revittyjä sieluja yksikin
löytyy sisusten kätköstä, sillä sehän saattaa olla sinun oma sielusi.
 |
| Raikasta energiapuhdistusta toivotellen -W- |
.....Hieroi hyvin pölyisiä silmiään. Sitten se pihisi ja puhisi ja yski tsuku tsuktuskutsuku...lähdetään. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti