Ei uutta tapahtumaa auringon alla. Paitsi että on tullut kesä ja kärpaset, maailma on NNNNNiiiiiiin vihreän vihreä ja pellot on aivan kerrassaan ihanat, isäntien ja emäntien työntäytteisen kevään ansiosta. Kynnökset on hienonnettu ja kylvöt on tehty ja nyt odotellaan oraita. Niin paljon maalaismukula olen, että oi kuinka syyhyttäisi kuopia itselle kasvimaanolevainen jonnekin ja päästä tuusaamaan pihalle. Parvekekasvillisuus on ollut minun pelastukseni näinä city-vuosina. Mutta mitä on tapahtunut tänä vuonna? Normaalisti tähän aikaan on parveke siistitty ja laitettu, kasvillisuus on ja aamupalat nautin jo joka aamu vaikka pipo päässä parvekkeella, mutta nyt. Yksi mansikka, ei kukkia, niin paitsi niitä mansikankukkia. Ei edes suunnitelmaa mitä ja mihin, ei siemeniä itämässä, vaikka haave oli itse kasvattamista paprikoista ja tomaateista, herneistä jne. On ollut muka muuta tuusattavaa. En ole vielä edes käynyt uimassa vaikka vedet on vapaat ja ihanasti liplattavat.
Ja kun kysyt, mitä sitten olen tehnyt, en osaa sanoa. Mutta oi kuinka olen nauttinut tästä ajasta. Jotain todella mukavaa on tapahtunut, kun ei ahdista. Minulla on koko ajan jotain pientä touhua meneillään, mutta ei kiirettä. Löysin niin railakkaan ihana "kesäratsun" (puuromoottorillisen) jolla matka taittuu ihan huomaamatta ja kun en ole melkein kahteen vuoteen pyöräillyt havaitsin, että nyt kerta kaikkisesti minä poljen ja poljen ja pooljen... unissanikin. Ja sadesäällä tässä kotona "Kunnon" kanssa vatkuloidaan sitten ihan elokuvaa katsellessa. Voiko olla hienonpaa, kun katselee leffaa ja kuvittelee itsensä pyöräilemään elokuvain maisemiin, milloin aavikkohiekalle ja toisinaan pyramiidin rinnettä ylös ja Skotlannin nummia alas ja seuraavassa hetkessä sinkoileekin linnunradalla meteoriittejä väistellen. Samaa mielikuvittelua en suosittele perusfillarointiin, saattaa muutoin pientareen puskat rytistä, mutta sisäpööräilyyn se sopii kuin nenä päähän.
"Kesäratsu" on muuttanut luokseni vasta tällä viikolla ja aikaa oli ennen sitäkin? Eli mitä sitä ennen, mikä on muuttunut? En tiedä, tai en osaa sanoa. Maailma vaan näyttää kertakaikkisesti kauniimmalta, minä itse näytän kauniimmalta ja kaikki ihmiset ympärillä näyttää kauniimmalta. "Nonni Nyt se on rakastunut"
Totta. Minulla on helluntaiheila. Omaoikkusensa, erikoinen ja kerrassaan kaiken ajan vievä. Olemme Harjoitustreffaileet koko elämäni. Ja tiedättekö, se on ihanaa. Se sanonta Heilattomasta helluntaista alkoi ahdistaa, jollain kierolla tavalla, ja päädyin tälläiseen tulokseen. Ei ole maailmanloppu heilaton helluntai, tai juhannus, tai muukaan kirkollinen, tai kirkoton juhlapyhä. AVEC kutsut saattaa hiukka aiheuttaa närästystä, mutta muutoin elo minuna itsenä, ilman "irrallista, näkyvästi yleisölle esiteltävää vastakappaletta" alkaa olla niin suuri onni, että pidän tästä ilosta kiinni kaksin käsin. Ja niinpä, tänä keväänä, minä heilastelen minua itseäni.
On ollut melkein vaikeuksia saada sovitettua aikaa ystäville ja sukulaisille, kun treffit, minun itseni kanssa, on niin mukavia ja aina niin yllättäviä. Oi Wilhelmiina, pyörälenkille lähdetkö? Jep juu heti. Haivenet tuulessa hulmuten suuntima kylän perukoille ja toiselle raitille. Kävelylenkki? Ehditkö? Juu ehdin vaikka samantien ja taas mentiin. Leffatuokio, jo vain sopii, sopii, mitä katsotaan? Koti-ilta? Leivotaanko jotain? Ollamöllötys päivä? Jep juu kaikki käy... Puhelin soi ja joku "Parisuhteeni ulkopuolinen" soittaa kysyäkseen kuulumisia. On melko vaikea virittäytyä "oikean" ihmisen kanssa "keskustelu vaihteelle". Oletteko huomanneet, että nykyään en ihan helposti ole tavattavissa? Tai jos, niin ajatukseni saattaa harhailla, tai olen melkeinpä kiireinen. Tai sitten singahdan luoksesi täydellisen yllättäen, vien mennessäni minne sattuu ja päivä on loistava. Huomaamattasi, olemme silloin tuplatreffeillä Sinun, Sinun itsesi ja Minun itseni ja Minun kanssa. Kaikki vain pitää tapahtua hetkessä, suunnittelematta ja kaikki "normielämä" pois heittäen.
Minä rakastan Hetkeä. Sitä mikä on NYT. On ihanaa Kuunnella miltä tuntuu, mitä haluan tehdä juuri nyt, Haltian kepeästi ja ajatuksen nopein päätöksin, tai Kaarna-entin hitaasti ja kiireettömästi, kaikki maailman aika omissa käsissäni. Joskus siitä hetkestä pitää päästä pian pois ja silloin on ne ihmismäisen levottomat jalat, muurahaisten vilinän tuntu koko kehossa, mutta enimmäkseen olen vain virrannut tilanteesta seuraavaan, kuin kevään purot isonpiin jokiin, koskien kuohuihin ja putouksiin, ja nauttinut matkasta.
Tämä on ollut hyvä matka ja sillä toivon viettävän aikaani ihan koko kesän, vaikka siitäkin eteen päin, jos se vain minulle itselleni sopii. Ja jännityksellä odotan mitä kaikkea virta tuo mukanaan Nyt... Nyt... Nyt... Nyt..
Ihanaa ja onnellista nyt-oloa -W-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti