Kaunista ja hyvää.

Hiljaa astelee,

Joulu, polkua pitkin,

tietä mutkaista kulkee,

tekee työtä,

kaiken yötä, jotta

perille ehtisi,

Askelin kiireettömin kulkee kuitenkin,

Joulu Rauha,

hiljainen henkäys,

hämärän rajalla.

Viis veissaa, onko lunta,

pakkasta,

tahi tähtein kirkkautta.

Viis veisaa,
onko nurkat nuohottu,
lahjat paketoitu,
ruoka kaupasta kannettu,

vaivalla väännetty,

jouluista laatikkoa,

vai pyttipannua pinaattivellillä.

Viis veisaa ihmisen kiireestä,

touhun tohinasta Joulu.

Se tulee kun on tullakseen,

kulkee aikansa,

on paikalla kun ehtii.

Aina ajallaan.

Perille saapuessaan,

se täyttää kuitenkin

jokaisen sydämen,

tunteeseen hyvään.

Jo tuli Joulu,

tuli rauha.

Toivotti

kaikkea hyvää.

Onnen mielelle ja sielulle.

Viis siitä, vaikken juoksisi kuin muut,

viis siitä, ettei kiehu sappi,

eikä maksa, laatikoita varten,

ei peity paperein paketit,

ei lennä mieleni, kuin raketit,

en sinkoile avaruuteen asti,

kun "sekin unohdin!!!!".

Vietän joulun minunlaisen,

kiireettömän, laiskanlaisen,

en hamstraa, vatkaa,

vaivaa, käännä.

En siivoo, huhki,

maata käännä,

vaan viltin niskaan viskaan,

käyn joulustani nauttimaan.

Tee kuten Joulusi paras on,

nauti ja ole huoleton,

sydän kun tuntee,

Onni on tässä,

Ollaan tärkeimmän ytimessä.

Ihanaista joulun taikaa Kaikille

T: Wilhelmiina ja Kattilan väki, sekä MiWin Möyhimö.