Marraskuun mustaa

Taas yksi kummallisuuksien kuukausi. Miten Yksi ja sama kuukausi voi olla samaan aikaan julmetun pitäkä ja käsittämättömän lyhyt. Mennä hitaasti ja venyä käsittämättömän pitkäpiimäiseksi ja ahdistavaksi.

Tässä kuussa ajetut kilometritkin tuntui perilleviemättömiltä ja osa kilometreistä, lyhyemmiltä kuin ikinä. Yksi päivä tuntui joiltakin hetkiltä loppumattomalta ja toiselta hetkeltä humpsahtavan hups vaan pois. Ja yöt, jos kuukauden aikana oli yksi yö, jona nukuin kunnolla, niin hyvä. Loput pyörin ja pähkäilin ja mietin, että kylläpä taas aamulla väsyttää. Ja niin väsytti.

Kun satoi vettä oli pimeää pimeänpää ja marras söi valot ja kun tuli pakkasta niin viima ja kylmyys liukui suoraan luuytimeen ja jäädytti sielua myöden. Ei ihme, että vanha viisu varoittaa talvirakastumisen pakastavan sydämen. Mie olen aina talvea rakastanut ja tässä sen näkee miten kylmällä sydämellä minut on varustettu. Tämän kuun aikana olen kokenut olevani varsinainen Mörkö.

Mutta Tämän kuukauden aikana on ollut niin paljon tapahtumia, että meinaa mennä pää siitäkin pyörälle. Jonkun kerran olen polkenut jalkaa ja pohtinut, että kuka hullu käski ihan joka juttuun mukaan lähteä, mutta tämä nyt vaan meni näin. Yrittäjä yrittää ja toivoo ettei tyri tää..

MiWin Möyhimö teki eilen toistaiseksi viimeisen hieronnan kotikotosessani ja tänään kanniskelen hierontapöydät ja kikkeet Uljakseen ja hurautan ne Uuteen tilaansa, joka joulukuun on testikäytössä. Joulukuussa kertoilen, sekä Möyhimön kuulumisia, että Luonnonkansan turinoita, joten koettakaahan sietää blokitulvaa jos semmoista ehtii syntyä. (tämä sillä varauksella, että tosiaan ehdin kuunnella kaikki turisijoiden turinat, täällä on pidety melkoista murinaa Kadonneelle Kirjurille.)