Luonnonkansan turinoita. Rakkaus. Osa 2 Jalon yllätys.

Kunnes äitienpäivänä, kokosimme äippäni kanssa tuolla Kesälän laajennusosassa "taloa." Sivusilmällä näin, kun Jalo kulki pihan poikki valkohiuksisen naisvierailijamme kanssa. Hän esitteli Ladylle tiluksia. Suuni loksahti auki, mutten millään ehtinyt kaikkeen mukaan, kun Kantolaan alkoi saapua väkeä. Niin ihmisrakkaitamme, kuin luonnonkansaa. Kekkerit? Tupaantulijaiset ja harjakaiset, jestas sentään, miten tätä tilannetta seuraa niin, että ennättän kaiken huomioida?

~*~

Tuohon jäätiin. Ja kuulkaapa mitä sitten tapahtui. Olen melkeen tuohduksissa, sillä pitkän aikaa tässä välissä luonnonkansa piti minut pimennossa, nyt ihan ymmärrettävistä syistä.

Jalo katosi tykkänään pitkäksi ajaksi, tulla touhotti kiireellä toisinaan talon läpi ja jätti minut yksin laittamaan Kesälän kukkaloistoonsa. Oli vain Tytin kautta laittanut viestiä että "Kyllä sinä osaat. Laitat sitä mitä tykkäät ja mikä on mielestäsi nättiä." "Entäs Jalo, Jalohan haluaa aina katsoa järjestyksen? Enhän minä mitään osaa laittaa, jos ei hän ole neuvomassa." Tähän ei kukaan vastannut mitään ja niinpä tyydyin kohtalooni.

Siivosin ja laitoin, ja hankin ne kukkasetkin melkein omin päin. Jalo tuli kyydissä Puutarhalle ja hävisi siellä Valkohiuksisen Ladyn mukaan. Kun koetin jatkaa kasvimaata, siihen tuli aina hämmentäviä esteitä. Jalo sanoi, että tarvittiin rauhaa ja hiljaisuutta, ettei nyt sopinut työskennellä Kantolassa. Selvä ei Kantolaan. No hyttysiähän siellä oisikin ollut.

Rakentelin siis Wilhelmiinan Kesälää. Kukkien istutus kävi hitaasti ja kaikki muut touhu samoin ja kokoajan ilmassa leijui käsittämättömän jännittynyt tuntu. Kunnes eilen 6.6 alkoi valtava tohina kaikkialla. Ensimmäinen huiskis haiski oli Jalo, joka aamulla ennen auringon nousua tuli makuuhuoneeseeni ja kertoi, että nyt tarvitaan kirjuria. "Selvä. Mitä kirjataan?"

"Saanko esitellä Jasmike Jalon Sydän. Vaimoni ja Kasvienvartia kumppanini, Yrttien ja Ryytimaiden vartijan. Puutarhatontun Ylimmäinen kasvimaidenvalvoja. Siis Luonnonkansasta tietenkin. Olemme olleet kumppaneina jo vuosikymmeniä ja häätkin vietimme kansamme tavoin taannoin, niistä ei sen kummenpaa, mutta meille on tänään tullut poika. Kyösti Jasmiken ja Jalon Sydän. Ja jos se vaan kirjurille passaa, kasvattaisimme hänestä Kantolan tulevan tiluksien vartijan? "

Arvatkaapa passaako? Silmätkyynelissä katsoin Kasvienvartijan perhettä ja tunsin suurta onnea. On kunnia kuulua tähän perheeseen. Suurinta rakkautta mitä voi olla.

~*~