Keski-ikäinen, mutta silti joissakin asioissa, täydellisen kyvytön hoitamaan aikuisten asioita.
Karuakin karumpi tosiasia, josta ei vaan kertakaikkisesti pääse yli muutoin, kuin itkupotkuraivari-kohtauksin ja jonkun "oikean aikuisen" avulla. Mitä siis voi tehdä, jos puuttuu aikuisen kyvyt elämästä selviämiseen, vaikka on aikuisen ikä, koko ja näkö? Mistä haalitaan huoltaja, joka vääntää asiat ratakiskolla ymmärretttäväksi?
No minun tapauksessa, se on tänäänkin oma äiti. Luojalle kiitos, tuo minun topakka ja tarmokas äiti on tuossa. Vieressä kuuntelemassa ilot ja surut ja tajuamassa, että en minä tajua, minä en tajua tietoviisaiden ajatuksia, en lakipykäliä, enkä kapulakieltä, en tekstiä virallisissa papereissa. Ja olenko siksi tyhmä? Omasta mielestäni olen, varsinkin, jos järkeni ei riitä ymmärtämään, miksi verottaja tahtoo minulta rahaa, vaikken ole viimekesän jälkeen tienannut latin ratia. En hakenut työttömyyspäivärahaa, toimeentulotukea, asumistukea, enkä muutakaan "ilmaista rahaa".
Joka kerta kun näitä hakisin, tuntisin oloni uhatuksi syytetyksi ja nurkkaan jahdatuksi työvieroksujaksi, joka pakoilee velvollisuuksiaan, kertoessaan miten paljon ahdistuu pelkistä virastokäynneistä ja näistä taitavasti sanailluista kirjelmistä, millä KELA, TE-keskus ja muut julkishallinnolliset virastot minua muistaa. Melkein vuosi on mennyt sen piirin ulkopuolella. Jokainen isän perintösentti sukkapuikoksi venyttäen, nyt alkaa tuntua ahdistavalta. Sillä Laskut, löytää edelleen minut joka kuukausi, Vuokra pitää maksaa, ja nälkäkin yllättää joka päivä, tai ainakin joka toinen päivä.
Olen ollut jopa ylpeä siitä, etten ole anonut apua.
Mutta tiedättekö? Minä todella tarvitsisin apua. Millä tavoin kasvetaan aikuiseksi, joka selviää pyrokratian pyörteistä, saamatta paniikkihäiriöitä jokaisesta virallisesti kirjoitetusta kirjeestä, jokaisesta toimistoasioinnista. Yllättävistä tilanteista, stressavista tapaamisista, tai suunnitelmien muutoksista, jotka tuo nenäni eteen hankalia tilanteita ja kysymyksiä, kuten esimerkiksi "miten pärjäät taloudellisesti? Oletko ajatellut hakea töihin? Työkokeilupaikkoja ja virastokirjelmiä. Kursseja kouluja olisi tarjolla, hanki uusi ammatti , tee elämälläsi jotain... "
Ja kun mielestäni minä teen.Jostain syystä se ei vaan ole samaa, kun mihin kaikki muut tuntuu kykenevän. Minä olen se luuseri, joka ei aikuisenakaan ole saanut elämäänsä sellaiseen järjestykseen, missä kaikki asiat oisi ymmärrettäviä ja selkeitä. Välillä tuntuu, että siihen osaamattomuuteensa kuolee jo sen vuoksi, ettei paniikin yllättäessä osaa edes hengittää.
Miksi minä olen niin tyhmä, etten osaa elää kuin yhden päivän kerrallaan, senkin vain aamusta iltaan, ilman huolia siitä, että rakentaisin huomisen huoneet valmiiksi. Kaikki tulevan murehtiminen tuntuu saavan minut pois tolaltaan ja toivomaan, että pääsisin pois. Minun mielestä tämä nykyinen maailma, mihin minun pitäisi sopia, on pelottava, eikä millään muotoa näin typerälle tarkoitettu.
Miksei minusta tunnu tulevan mitään? Edelleen olen vaan sopimaton kaikkeen. Mikä minussa on vikana, kun en osaa sopeutua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti