Hohdathan minulle?

 Hei ihanat vauvanvaunujen ja karvakorvain ulkoiluttajat. Elelemme taas niitä syysaikoja jolloin luonto on tulvillaan värikkyyttä AURINKOISELLA säällä. Mutta varjelkoon sitä hämärän hyssykkää.

Säiky ja loista.

Vaikka ruskan värit on niin kauniita ja maanläheisyys on muotia, niin voisitko olla niin ystävällinen, että laittaisit sille talutettavalle karvakamullesi ja työnnettävälle kuljetusvälineellesi, lapsukaisellesi, sekä itsellesi, jos jonkin verran niitä kauniin kirjavan kikertäviä heijastimia? Ihan vaikket muuten, niin autoilijalle/pyöräilijälle silmäniloksi. On varsin sydäntäsykkyröivää siinä hämärän hyssykässä arpoa, että liikahtiko siinä tienpientasreen pimeän hämyssä joku, vai ei? Ja se arpomisen lopettava kolahdus osio, se vasta sydäntä sykerryttääkin, niin sinulla kun minullakin. En halua osua paikalle kun rytisee.

 Se hämärä tulee muuten sitten ihan vesisateen aikaansaannoksenakin, että voi niitä heijasteita pitää mukana päivälläkin. Eivät ole painavia. Ja autossakin niitä heijastimia on vaivatonta kuljettaa, jos sattuu joskus olemaan, sitä renkaan vaihtotarvetta ja muutakin pakkoa muuttaa itsensä huomattavaksi henkilöksi. Ja katuvalot ei rakkaani tee sinua näkyväksi, pikemminkin saattaa käydä ihan päinvastoin. Jos pukeudut tummiin heijastamattomiin vaatteisiin ja sataa vettä, niin olet autoilijoille yhtä huomaamaton katuvaloissa, kun pimeällä metsätielläkin.

elä edes hämärä

elä oo pimmee

Nykymaailmassa on vaateparret tulvillaan heijastimia ja näkyy olevan vilkkuvaloa tennareissakin. Vaikka millaisia härväkkeitä tekemässä ihmistä näkyväksi, mutta kaikki vaatteet ei niitä automaattisesti sisällä. Tarkista ihan itsesi turvaamiseksi onko niitä, ja lisää joka takin taskuun edes yksi. Muista tehdä ne huolettomat pikku paaperot ja haukkumakoneet ja lenkkiseuraalaiset, myös näkyväksi. Jos ja kun vedät/ työnnät, niitä maaston värisiä, kerrassaan muodikkaita vaunuja hitaan rauhallisesti hämärässä, ilman, että itselläsi on minnekään kiire,  muista, että siellä on kuitenkin liikenteessä niitä vauhtisokeutuneita hosupöksyjä, jotka ei näe, eikä kuule, muuta kuin kellon tikityksen. Herätä se Hosuja ja hohda hänen päiväänsä valkeus heijastimilla ja muilla kimalle härpäkkeillä. Tavattoman piristävä ja halpa hengenvakuutin.

Säihky ja loista kuin soihtu ylväs.

Ja kun se ihana karvakorvasi upeassa ulkoilukurapuvussaan (muodikkaasti mustassa) nuuhkii niitä naapurin Dufferiinan laittamia lemmenkirjeitä,  (matkan päässä perässäsi, tai edelläsi fleksinaru kireällä,) niin oisiko liikaa vaadittu, että myös siinä karvakorvan mustassa ulkoilupuvussa, sekä fleksinarussa, olisi se heijastava pinta? Sillä se höperö vauhtisokea pyöräilijä/autoilija, saattaa olla hiukan sokea, huomaamaan sellaista pikku yksityiskohtaa kuin se naru, teidän välillä. Ei hän näe muodikkaan mustan ja syysmustan hiuksen hienoa sävyeroa, jonka joku muu tietenkin kykenisi erottamaan. Eikä toki haittaisi, vaikka itseesikin, jonkin huomiovaloa laittaisit roikkumaan, sillä perin ikävää olisi, jos muodikkaasti mustat vaatteenne sotkeutuisi kolarin yhteydessä kuraan, tai  pahimmillaan veriroiskeisiin.

Muuten mitään, mutta niin itsekäs olen, että en halua, että se roiskuva veri on minun, vaunuasukisi, tai karvakorvasi. Jos aikuinen ihminen itse, on niin pöhkö, että lähtee näkymättömänä liikkeelle, niin vähän joudat kyllä kolhuja saamaankin. 

~Rakastavasti nalkuttaen Wilhelmiina~