Aurinko. Oi ihanuutta, paistaa posmottaa täysillä niin kirkkaan sinen keskeltä että hämmentää. Varsinkin kun katse osui maahan, joka häikäiseen timanttisella valkoisella hangellaan lähes sokeaksi. Onko joka vuosi keväthanget olleet yhtä kirkkaan valoiset ja taivas yhtä sininen? Tuli kummallinen olo lenkillä ollessani, että se valo mitä maailma soi on aivan erilaista kuin ennen. Oli pakko pysähdellä ja taivastella ja miettiä onko vai eikö joka kevät ollut yhtä upea, yhtä kirpeän raikas? Yhtä sanoin kuvaamattoman kaunis? Joissakin kohdin missä aurinko lämmittää tälläisenä pakkaspäivänäkin, ilma väreilee kuin kesän lämmin asfaltti. Linnut laulaa ja koko maailma tuntuu olevan niin erilaisilla äänillä soittava kuin ennen. Iloisia säveliä täynnä.
Ja tämä kevätlevoton olo omissa tassuissa. Hiukkako täytyisi kasvattaa siivet sekä olemukseen että mieleen. Pitäisi päästä, mennä, lentää, olla, tulla, viipottaa sinne, huiskasta tänne, kuurata pölyt kaikkialta, viskata koko omaisuus pihalle tuulettumaan ja antaa tulvaveden huuhdella koko asunto ja sen joka nurkka puti puhtaaksi. Ja kantaa sitten "puhdas omaisuus" sisälle järjestää kotiin ne joiden säilyttämistä jatkaa ja viskata pois se mille ei enää ole käyttöä.
Saman tuuletus pöllytyksen haluaisin tehdä kaikkialla, itseni sisälläkin. Puhdistaa turhat, raskaat ja ahdistavat muistot kosken kuohuihin laimenemaan ja ne ihanat rakkaat muistot voisi laittaa hopearasiaan. Puhdistaisi koko mielensä, joka sopukan ja tekisi tilaa uusille ajatuksille. Lakkaisi keräämästä turhia painolasteja maailmaansa, kehoonsa ja koko elämäänsä. Keventäisi ja haihtuisi sitten ilolla ilmaan leijumaan.
Puhdistusta kaipaisi myös ihmissuhteet, jotain uutta ja hauskaa tuuletusta jokaiselle ystävälle ja kylän miehelle. Tarkastusta ajatuksiin ja tuntemuksiin, olemmeko toisillemme hyväksi vai taakaksi. Pitelenko minä kiinni jostakin sellaisesta kuvasta, jota ei enää ole. Vai olemmeko edelleen ajatuksiltamme samoilla aaltopituuksilla ja ymmärryksen tasoilla. Kannustammeko toisiamme vai tukahdutammeko?
Kaikkien näiden muurahaisajatusten jälkeen iski niin huiman väsymysflunssataudin että teksti jäi kesken ja kaikki muutkin toimet, nukuin nukkumistani, niistin ja niiskutin ja turhauduin kaikkeen, siihen mattoläjäänkin jonka olin siivousinnossani kantanut pihalle, mutta jota en jaksanut tampata ja tomuttaa,vaan kannoin puutyökurssin päätteeksi läjään eteisen lattialle. Siinä se on ja odottaa innokasta siivoojaa, joka niin kevään tiluliissä oli aloittamassa sitä kaiken kattavaa kuurausta ja joka nyt istuu Laiskanlinnassaan ja toivoisi että sänky olisi lähenpänä tai edes jalat vähemmän hontelot. Ihmissuhteet on siis nyt "jäähyllä", kiitos en juurikan jaksa jutella. Samoin sisäinen kuuraus, ruoka ei maistu mutta vesi kelpaa kyllä. Huushollissa vilistää edelleen kaksi pölyhuiskua, he eivät tosin vähennä pölyä vaan pikemminkin päinvastoin. Ja se rakastava mieliala...No voitte kuvitella
Jos jaksaisin viskoisin tavaroita ja heittelisin kiviä naapuritalon ikkunoihin aiheuttaisin pahennusta ja solvaisin ihan kaikkia ja vain sen vuoksi että, olen niin sairaan väsynyt, olemaan sairaan väsynyt. Lapsuudessa minut opetettiin liian hyvään kun joku oli vieressä paapomassa kun oli kipeä. Helvetistäkö se aikuinen ihminen sen hoivaajan hankkii vaikka olisi kuoleman väsynyt ja etenkään silloin? Ai niin Pikaista paranemista te kevät flunssan ja väsymyksen uhrit, kohta on syksy ja uusi väsyaalto.
Positiivisuus on täydellisen yliarvostettua silloin kun jurpii. <3 Räyhällä W
Ja tämä kevätlevoton olo omissa tassuissa. Hiukkako täytyisi kasvattaa siivet sekä olemukseen että mieleen. Pitäisi päästä, mennä, lentää, olla, tulla, viipottaa sinne, huiskasta tänne, kuurata pölyt kaikkialta, viskata koko omaisuus pihalle tuulettumaan ja antaa tulvaveden huuhdella koko asunto ja sen joka nurkka puti puhtaaksi. Ja kantaa sitten "puhdas omaisuus" sisälle järjestää kotiin ne joiden säilyttämistä jatkaa ja viskata pois se mille ei enää ole käyttöä.
Saman tuuletus pöllytyksen haluaisin tehdä kaikkialla, itseni sisälläkin. Puhdistaa turhat, raskaat ja ahdistavat muistot kosken kuohuihin laimenemaan ja ne ihanat rakkaat muistot voisi laittaa hopearasiaan. Puhdistaisi koko mielensä, joka sopukan ja tekisi tilaa uusille ajatuksille. Lakkaisi keräämästä turhia painolasteja maailmaansa, kehoonsa ja koko elämäänsä. Keventäisi ja haihtuisi sitten ilolla ilmaan leijumaan.
Puhdistusta kaipaisi myös ihmissuhteet, jotain uutta ja hauskaa tuuletusta jokaiselle ystävälle ja kylän miehelle. Tarkastusta ajatuksiin ja tuntemuksiin, olemmeko toisillemme hyväksi vai taakaksi. Pitelenko minä kiinni jostakin sellaisesta kuvasta, jota ei enää ole. Vai olemmeko edelleen ajatuksiltamme samoilla aaltopituuksilla ja ymmärryksen tasoilla. Kannustammeko toisiamme vai tukahdutammeko?
Kaikkien näiden muurahaisajatusten jälkeen iski niin huiman väsymysflunssataudin että teksti jäi kesken ja kaikki muutkin toimet, nukuin nukkumistani, niistin ja niiskutin ja turhauduin kaikkeen, siihen mattoläjäänkin jonka olin siivousinnossani kantanut pihalle, mutta jota en jaksanut tampata ja tomuttaa,vaan kannoin puutyökurssin päätteeksi läjään eteisen lattialle. Siinä se on ja odottaa innokasta siivoojaa, joka niin kevään tiluliissä oli aloittamassa sitä kaiken kattavaa kuurausta ja joka nyt istuu Laiskanlinnassaan ja toivoisi että sänky olisi lähenpänä tai edes jalat vähemmän hontelot. Ihmissuhteet on siis nyt "jäähyllä", kiitos en juurikan jaksa jutella. Samoin sisäinen kuuraus, ruoka ei maistu mutta vesi kelpaa kyllä. Huushollissa vilistää edelleen kaksi pölyhuiskua, he eivät tosin vähennä pölyä vaan pikemminkin päinvastoin. Ja se rakastava mieliala...No voitte kuvitella
Jos jaksaisin viskoisin tavaroita ja heittelisin kiviä naapuritalon ikkunoihin aiheuttaisin pahennusta ja solvaisin ihan kaikkia ja vain sen vuoksi että, olen niin sairaan väsynyt, olemaan sairaan väsynyt. Lapsuudessa minut opetettiin liian hyvään kun joku oli vieressä paapomassa kun oli kipeä. Helvetistäkö se aikuinen ihminen sen hoivaajan hankkii vaikka olisi kuoleman väsynyt ja etenkään silloin? Ai niin Pikaista paranemista te kevät flunssan ja väsymyksen uhrit, kohta on syksy ja uusi väsyaalto.
Positiivisuus on täydellisen yliarvostettua silloin kun jurpii. <3 Räyhällä W
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti