Vuosi 2022, Oisi niin paljon sanottavaa tästä vuodesta, mutta Rumpalin isä neuvoi; Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano yhtään mitään. Pitäisikö lie olla hiljaa?
Jos kuitenkin sanon, ikävöin Teitä, jotka jouduin hyvästelemään. Tiedän, että te olette sielä, missä te haluattekin, siellä minne teidän sieluntien oli takoituskin kulkea. Voikaa hyvin, pitäkää huolta itsestänne. Jos kohtaatte toisenne, kertokaa tarinoita ja ihmetelkää, kuinka hassua on, että me täällä kaipaamme Teitä niin kuin kaipaamme, vaikka teidän on hyvä. Ja kun tapaamme jälleen, älkää muistuttako minua maansuruista, vaan siitä, miten suuri ilo on elää ja jatkaa sitten matkaansa.
Sanon senkin, että näiden erinäisten, huolella rymyttyjen vuosien jälkeen, on nyt helpotus istua jyrkänteen reunalla, odottomassa, loiveneeko rinne, vai muuttuuko syöksyksi syvänteisiin. Saanko pulkan avukseni, vai punnukset? Onko seuraavana vastassa hyvä, vai huono vauhtinen vuosi? Hukunko, vai selviänkö?
Tiedän kykeneväni kellumaan. Omia ja ystävieni tuskia olen nähnyt sen verran, että pääni sisällä on tuhansia "Lohdun-sloukaneita", joita me kukaan emme surun syövereissä osaa arvostaa. Eli jos istun tulevana vuonna hiljaa vieressäsi, älä luule, etten osaisi sanoa sinulle mitään. Mietin vaan hetken, haluanko kuluttaa voimiamme turhiin, lohduttamattomiin sanoihin. Yritän olla hiljaa tukenasi, jos sallit.
Ja jos onni on puolellamme ensi vuonna, minä pyrin juhlimaan kanssasi ne pienimmätkin ilot ja juhlan aiheet. Alkaen tästä hiljaisesta hetkestä jyrkänteen reunalla. Varjelkoon Kaikkeus meitä, näyttäkööt, että tosiaan on luonut meidät omaksi kuvakseen ja että se kuva on juuri niin kaunis, kuin millaisena Kaikkeuden kasvoja pidin aikojen alussa.
Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ei saa tampata suossa paikollaan. Ei jäädä murehtimaan menneitä. Ei surra kaatunutta maitoa.
Sinä ole pian ohi 2022. Hyvästelen sinut ilolla, sillä ei saa antaa auringon laskea vihansa ylle. Niin paljon raivoa, kun olenkin tänä vuonna tuntenut, niin paljon kyyneleitä vuodattanut, yhtä paljon olen myös vahvistunut kaikesta kokemastani. Ja vaikka oli hyvästien aikoija, sanoin minä monesti "Tervetuloa elämääni." Taisin siis jäädä voitolle kuitenkin.
Sinun aikasi päättyy pian, mutta minulla on edessäni vielä polkuja, joita en koskaan ole kulkenut ja tämä kieleke, jossa nyt istun ja lepään.
Rakkaat kanssa kulkija. Skool, olkoon 2023 meille lempeä, tai ainakin meillä kaikilla hyvät haarniskat apuna, jos se sattuukin mätkimään ihan kuten parit edelliset.
Rakkaudella
~w~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti