-HYVÄÄ JOULUA KIRJURI! koko Kattilan kievari tuntui olevan täynnä. Oli tonttuja, peikkoja ja menninkäisiä, metsänneitoja ja keijuja ja TulenKulta Kristallisen lohikäärmeen kanssa. -Me tultiin tänne, kun tuntui, että vielä on siivoustöitä tehtävänä. TulenKulta tokaisi ja pössäytti pienen savupilven, joka tuoksui salvialta ja kanelilta.
Joukkio jakaantui, Tytti, HillaMaija ja Jasmike hoputti minua keittiöön ja osa uusista tulokkaista tuli sinne myös. He tuntuivat tekevän kaikkea yhtäaikaa. Ja jostain syystä omaan kehoonikin alkoi tulla vauhtia ja vilinää. Aamupalan teko, tiskit, pöydän kattaus ja keittiön siivous sujui, kuin huomaamatta. Sitte istuttiinkin jo pöydässä ja puheen sorina oli kuin Kattilan väen kehräystä. Mukavaa ja rentouttavaa kuunneltavaa. Aamupalan jälkeen, siivosimme koko huushollin ja tuuletimme viltit ja tyynyt ja laitoimme kynttilät ulkolyhtyihin ja ruokaa linnuille.
Tuntui, että aikaa on loputtomasti ja silti sitä kului vain hiukan, kaikkeen touhuun ja tohinaan nähden. Joku laittoi joululaulut soimaan ja lopulta koko väki lauloi niiden mukana. Pienimmät pisti leikiksi Kattilan Kakaroiden kanssa ja ympäristö alko hiljalleen muuntua, tunnelmalliseksi ja jouluiseksi.
Onpa jotenkin vaivatonta, pohdin. Väki tuli ja meni ja jokainen lisäsi tullessaan lämmintä tunnelmaa kotiin. Mennessään taas tuntui vievän pois, jotain harmaata ja raskasta. Kun paikat alkoi näyttää siistiltä, istuin sohvalle ja Kattilan väki, sekä pienet ja ihan hitupikkuisetkin, kiipesivät viereeni ja pyysivät lukemaan satuja. Kaivoin kirjoja kaapista ja luin, sitten tahdottiin nähdä Rölli ja etsittiin koneelta elokuva, seuraavaksi jännitettiin selviääkö Nisse ja Joulupukki Pakkasen puremista.
Kun ovelta kuului koputus, meni varovasti avaaman, sillä yleensä Luonnonkansa tulee ovesta kutsun saatuan sisään koska tahtoo. Siis ihmisiä tulossa. -Äiti. Hän astelee peremmälle ja alkaa purkaa tuomisiaan, herkkuja, jos jonkin moisia löytyy kassin täydeltä. Mehän oltiin jo toivoteltu joulu ja sovittiin, että otetaan rauhallisesti. -No vähän innostuin laittamaan. Nyt saa joulu tulla ja olla, laitetaan töppöset jalkaan ja viltti niskaan ja olla möllötetään. Äiti halasi ja suuntasi ovelle ja toivotti Kattilan väelle ja minulle hyvät joulut ja ajoi iloisesti vilkuttaen pois.
Minä lämmitin koko köörilleni herkkuaterian ja istuimme nauttimaan. Siinä ollessamme, astui luoksemme Joulunhenki, halasi ja tervehti meidät kaikki. Silitti Kattilan väen kehrääviksi keriksi lattialle kellimään ja kaikkien mieleen tuntui asettuvan syvä rauha ja tyytyväisyys. Tulenkulta ja Kristallinen lohikäärme asettuivat olohuoneeseen kuusen vierelle, kuin rätiseväksi takaksi ja minä vajosin tunteeseen, jossa olin pumpuliin kääritty.
Hyvää ja turvallista Joulua. Puhaltakoon TulenKulta ja Kiristalli Lohikäärme tupanne puhtaaksi. Joulunhenki täyttäköön sydämenne rauhalla ja rakkaudella.
~Kirjurin kööri~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti