sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuu


Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Saavut kirjavassa puvussasi, tulen värit viitassasi ja kiedot koko kansan voimallisin käsin, kylmään kaapuun. Vedän vilttiä niskaani ja lupaan, tänä syksynä et minua surmaa. Et sulje synkkään kellariisi ja jätä pimeän loukkuun mätänemään, kuten kaikkia niitä kauniita lehtiä, puista ja pensaista. Vesisateeseen ja mutaan upottaen. Et lannista minua syyskuu, et lannista. Vaikka elämän ehtoo puoli jo tuntuukin lähestyvän. Jäähuurut pinnoittavan aamuisin nurmea, talojen kattoja, auton ikkunoita ja puiden lehtiä..Kohta saapu talvi ja kylmentää meidät, pakastaa paremman päivän odotukseen. Jos emme kuole kylmyyteen, heräämme kenties keväällä jälleen.

Mutta jotkut meistä kuolee, tai kuolettaa tunteensa, kadottaa kasvonsa, tai hautautuu häpeään, yksinäisyyteen ja ikävään. Jotkut meistä. Toiset imeytyy lehtivihreään valona ja rakkautena ja auringon sulattaessa maailman, ne nousevat taas ja imevät voimaa kuolleista. Ruokkivat itsensä maan humuksella, syksyn satuttamilla ja hengiltä suutelemilla. Tarkoituksensa kaikella, elämällä ja kuolemalla. Ne käsikädessä kulkee, elää ja kuolee. Solukot.

Kun auringon on aika hymyillä viimeisen kerran, tiedät, että se teki tänään työsä hyvin. Sadepilvien raostakin se hymyili. Loi ruskan, loi lammelle siltansa ja kadotti koivikkoon säteittensä kipinät, nyt se loistaa keltaisena. Vahteroinen lehdet leimuaa, kuin Feeniks-linnun siivet, kun se korkeuksiinsa lentää. Minä voin vain ihmetellä sinua syyskuu. Niin kaunis ja kamala. Syntymä ja kuolema sinussa loimuaa. Niin kovakourainen ja monitahoinen olet, että on hankala tietää, sinua rakastanko, vai silkasti vihaan...Kun yht'aikaa minua silität ja survot pukkosi lihaan. Väreilläsi hellit ja pimeydelläs vihaat.

~W~

tiistai 11. syyskuuta 2018

Rehveillä.

Viimevuosina ei ole juuri tullut "normitreffeilyä" harrastettua.
Ai mitäkö on normi treffit? Mie miellän semmoiset tilanteiksi, joissa herra Henkilö kysyy rouva, tai neiti Henkilöä, (Toki nykyaikaan kuuluu, että myös neiti/rouva Henkilö voi myös pyydellä herra Henkilöä... Tai Henkilöt Henkilöitä, sen enenpiä pohtimatta, onko herra, rouva, vai neiti, tai vastoinpäin), kanssaan kaffeelle, tai syömään, tai leffaan, tai ylipäätään viettämään aikaa yhdessä. (Kepeillä, tai olemattomillaTaka-ajatuksilla. Itse toivoin tämmöisten treffien taka-ajatusten olevan mieluummin rentoja tilanteita, joiden aikana minulta odotetaan vain sitä, että nautin matkasta, eli viihdyn.)

Lisäksi näkemykseni normi treffeistä on, että treffit on hyvä suunnitella, ainakin osittaisesti, etukäteen. Ei ihan niin tarkkaan, että pienikin askelrytmin sekoaminen sekoittaisi koko homman, vaan niin, että tilanne soljuu mukavasti, kuin keväinen vuoripuro, tuli eteen mitä tahaansa. Ja kyllä, myös se, että treffikumppani tietää etukäteen, koska Treffit on, oisi hyvä huomioida.

Ja treffeissä pitää olla yllätyksellisyyttä. Ei kadonneen lompakon, tai varastetun käsilaukun muodossa, vaan niin ,että siitä viriää hauskaa keskustelua ja hyviä nauruja, vielä pitkään jäljestäkin päin. Oikeanlaista Yllätyksellisyyttä ei ole sekään, että saapuu treffeille umpihumalassa.  Nukahtaa treffikumppanin sohvalle. Iskee treffeillä ollessaan uuden treffikumppani, tai treffikumppaninsa kanveesiin. Jättää saapumatta paikalle. Tai peruu treffit viime tipassa, koska on tehnyt päälettäisbuukkauksen toisen Henkilö Henkilön kanssa.


Koska oikeanlaiset, Hyvät Treffit, ovat nykyään niin harvinaisia ja kuitenkin niin pidän treffailusta, olen päätynyt tilanteeseen, jossa otan itse asiakseni hemmotella sisäistä naisellisuuttani. Silloin astuu siis esiin sivupersoona ja kaikella sillä Hyvänjätkän taidolla, jota minussa on olemassa, lähden liikkeelle. Olen toisinaan hyvenpi jätkä, kuin ne minua Hyväksi jätkäksi kutsuneen, herra/rouva/neiti Henkilöt. Osaan ainakin käyttäytyä fiksusti treffeillä treffikumppaniani kohtaan. Johtuu ehkä siitä, että olen osunut useammin Huonoille Treffeille kun niille Hyville.

Eli koska Normitreffit  ja Hyvät Treffit, ovat katoavaa kansan perinnettä, harrastan siis nykyään vain Rehvejä ja nehän etenee ikäänkuin näin.


Hyvä jätkä, (mie) Olkoon nyt vaikka Wilhelmi, kysyy naisellisuuden puolelta,(edellen mie)eli Wilhelmiinalta: "lähtisikkös Rehveille?" Wilhelmiina punastelee ja kursailee jonkun tovin ja sanoo sitten: "Joo, se ois mukavaa." Wilhelmi suunnittelee, että tuo päivä ois hyvä, tekee ehdotuksen ja jos sopii, suunnittelee ohjelman Rehveille. Viimeisimmät Rehvit tehtiin elokuviin. Wilhelmiina oli tälläytynyt
 parhainpiinsa, (kiitos, en kyl ollut, mutta nätisti sanottu.) koska tytöt/naiset, nyt vaan tykkää tälläytyä. Ja Wilhelmi saapui suunnitelminen ajoissa paikalle. Sitten ajeltiin Uljaksella kaapuntiin ja Wilhelmi kävi niska punottaen ostamassa liput, poppari ja juomat. Hää oli viel valkannu semmosen, kepeähkön ja muikeen mukavan leffan, missei ollut verta ja suolenpätkiä, joten Wilhelmiinankaan ei tarvinut olla vaaraksi vieressä istuville. Lehva oli mukava ja siitä riitti pohdintaa vielä kotimatkallekin. Kerrassaan onnistuneet Rehvit.

Sen verran todellisiksi, ovat nämä Wilhelmin ja Wilhelmiinan Rehvit alkaneet käydä, että kun viimeksi Wilhelmi vei Wilhelmiinan leffarehveille, oli Wilhelmi ilmeisesti varannut itselleenkin oman tuolin, sillä melko täydessä leffasalissa vierustuolini oli rivin ainoa vapaa paikka. Tuntui kuin oisin ollut Rehveillä Näkymättömän Henkilön  kanssa.


~W~