Kuuleppa Kirjuri, kuuletkos tänään meitä?-Hmmmmjjjjaah? Kirjuri on kädet tiskialtaassa ja pesee astioita, siivoa välillä sieltä ja täältä. Piipahti Möyhimöllään, äidillään, touhusi usemmallakin pihalla. Eilen he rakentelivat Joulutontun pihan lumikinokseen, tervehtimään pihaan tulijoita. Erikoinen kaksikko, äiti ja tytär, ilo seurata näin meidän näkökulmasta. Molemmilla omanlaisensa taito, tuoda meidät näkyviksi. Kirjuri on virkeä, mutta hajamielinen. -Hilirimpsis, harjoitellaanko pelon poistoa?
Pieni Punainen seuraa meitä vierestä ja näyttää hyvin valmiilta avuksi. Hilirimpsis tarttuu sitä hännästä ja minä kiipeän selkään ja ralli alkakoon. Kattila ottaa vauhtia sovalta, hyppää tuolille, kiipeilytelineelle, pyykkitelineen kautta takaisin sovalle, josta hyppää matolle, jossa Vieno-Neito lepäilee rauhassa. Matto ja me kaikki, luisumme mukavalla vauhdilla, ovesta keittiön puolelle. Vieno hyppää juuri ennen törmäystä, kauhuissaan pakastimen päälle ja me rymistämme päin taloustikkaita ja siitä suoraan Kirjurin jalkoihin. Kuuluu loiskis ja Kirjurin käsissä olleesta kannusta kaatuu vedet suoraan meidän päälle. Ymmi-Neiti kurkistaan varovasti Olohuoneen ovelta, ja Pieni Punainen juoksee saunan puolelle kuivattelemaan turkkiaan.
Emme taida ihan heti saada sitä uudestaan avuksemme, tuumin samalla, kun huomaan Kirjurin mustanpuhuvan ilmeen. -Niin? Olikos tällä teidän Showlla, joku tarkoituskin? Kysyy hän katse suoraan minussa. -Niin sitä minä vaan, että oletko kuulolla? -Nyt ainakin.. Mitepä voisin auttaa, tai odotapa hetki. Jos lupaat, että seuraavan kerran kiinnität huomioni hiukan lempeämmin, ehkä kuuntelen mitä sinulla on mielessäsi. Muussa tapauksessa leikin, etten ole sinua nähnytkään Roopertti.
Hiukan nolona katsahdan Hilirimpsistä ja pöydän ääressä istuvia. Jokaisen ilmeet ovat säikähtäneet ja Muriel Mielihyvän harmaan paidan edusta, on kahvista märkä. -No, jos minä ainakin yritän, mutta minä äsken kysyin ensin ihan ilman ryminää ja rominaaki. -Totta, minä kuulin, tokaisi Tytti tiskipöydältä. -Hmph, tuhahti Kirjuri.- No mikäs mielessä? - Juu, niin, sitä minä vaan, että mihinkä on meidän perinne kadonnut? Eikös ennen Kuusi pystytetty joulukuun ensimmäisenä? Kattilan väki Tahtoo kuusen. Eikös tänään oisi juuri sopiva päivä sen laittamiseen?
Kirjuri katsoo mietteliäänä Kattilan Kakaroita ja Vieno-Neitoa. "Vieno vielä osaisikin sen suhteen käyttäytyä, mutta noita pieniä mietin, ne käyttäytyvät yhtä remuavasti kuin sinä. Kaadatte sen vielä ja monesti. Jos jätetään tänä vuonna laittamatta?" Näen hymyn Kirjurin suupielessä ja kurkistan kulmieni alta varovasti muitakin. "Eikä Kyllä jätetä, meillä on tänään KUUSI-juhla."toteaa Jalo ja nousee etsimään tarvikkeita. Riehaannun remakkaan tanssiin ja nappaan Hilirimpsiksen mukaani, -huuuuuuuuuiiiiiiiiii pelottaa, älä kieputa niin kovaa" Oi kyllä sinä tämän kestät. Mieti sitä Kakaroiden riemua, ihan kohta meillä on joulu. Aivan parasta hulinaa.
T
~Roopertti Rupsu~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti