Pyry tuntuu sakenevan pitkin päivää, Säidenhaltija sai kyynelehdittyä surunsa pois ja aloitti tuiskun, joka tuo puhtaat lumet pitkin pihoja. Kirjurin työpäivän aikana satoi jo 15 senttiä lunta. Kahlatessaan kotiin hän pohtii muutamastikin, kuinka Kelkka oisi ollut hyvä. Ympärilleen katsellessaan toteaa, että eipä sitä kyllä oisi ihan näin tarkasti ehtinyt ympärilleen katsella.
Koko maailma oli paksun lumivaipan peittämä ja uutta lunta pyrytti sakeasti lisää. -Kaunista. Toivottavasti ihmiset ajelee varovasti joulun viettoon. Missä te vietätte joulunne? Kysyi kirjuri meiltä. Jalo mietti hetken, ennen kuin vastasi.-Me ei tahdota jättää sinua yksin, saadaanko viettää joulu sinun kanssasi? Kirjurin ilme oli yllättynyt, -Tottakai saatte, ehdottomasti, mutta ettekö kaipaa Korvatunturin kesteihin, tai Tapiolan joulujuhlaan? Minun joulun viettoni ei taida olla järin juhlavaa, Kattilanväki kainloon, viltti, villasukat, suklaata ja monta hyvää elokuvaa.
-Se kuulostaa hyvältä. Leppoisalta, kommentoi Tytti. Jokaisen joulu on hyvä juuri sellaisena, mikä hälle on hyvä ja mieluinen. Me olemme nähneet, kuinka joskus siihen on laitettu niin suuria odotuksia, että ne ei mahdu kaikki toteutumaan, yhden joulun aikana. Lapsuuden joulut on monille silkkaa kultaa ja kimalletta, koska aika on ne sellaisiksi silannut, ja toisille se joulu on niin ahdistava yksinäisyyden, tai muun koetun surun vuoksi, että toivoisi voivansa ohittaa koko joulun, sivuja kääntämällä. Suurin osa juhlista on toisille suurta tuskaa ja toisille suuruudenhulluja odotuksia, jotka ei aina toteudu.
Katselin Kirjuria varovasti. -Kuluneen vuoden arvoinen Joulu, on juuri sellainen, millaiseksi sinä sen tahdot laittaa. Ja meille on suuri kunnia saada viettää sitä sinun kanssasi. Me pelkäsimme jo menettävämme sinut ja me itsekin oisimme kadonneet unohduksiin, jos et olisi havahtunut, sanoin Kirjurille liikuttuneena. Lumi leijali ympärillämme, tuuli ja Kirjuri käänsi kasvonsa päin tuiskua. -minä olen aina rakastanut lumipyryä, myrskyjä ja aallokkoa, kovaa pakkasta. Ja teidän Turinoita.
Te olette pitäneet minusta niin hyvän huolen, etten varmaan koskaan edes ymmärrä, miten suuresti minulla on syytä olla teille kiitollinen. Mutta sopiiko, että Juhlitte, kuten teidän juhlissa kuuluu. Opetatte minutkin tavoillenne. Älkää jättäkö mitään väliin vain siksi, ettette tahdo minun jäävän yksin. Tehdään meidän kaikkien näköinen Juhla.
-Etkä sinä Juuso voi kokonaan jättää väkesi joulua väliin, Turvalan kartanon joulu tarvitsee myös, oman tonttunsa tuomaa Joulutunnelmaa tupaan, pohti Kirjuri. -Sopiiko, että Juhlitaan kuin joskus ennen? Tuvasta tupaan. Ovet avoinna ja kaikkialle tervetulleina, ehdotin. -Minulle sopii. Jännittävää nähdä, millaiset kekkerit tällä kertaa järjestyy, lupasi Kirjuri.
~Juuso Rrömppäinen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti