tiistai 30. joulukuuta 2014

Muutoksen tuulet.

On ollut loistavaa huomata, miten paikkakunnaltamme on löytynyt yhteishenkeä tärkeään asiaan, eli lasten koulunkäynnin parantamiseen. Koulumme ovat kasvattaneet suuren lauman luku-ja laskutaitoisia lapsia aikuisiin mittoihin, tekemään työtä, niin koko Suomen, kuin pikkuisen kotokuntammekin hyväksi. Kiitos siitä.

Nyt on muutosten aika, vanhoissa koulurakennuksissa oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä vaarantaa vanhojen rakennusten huono kunto, homeongelmat ja sisäilman laatu. Monet ovat näiden vuoksi oireeille hyvinkin vahvasti. Terveydelliset seikat on siis osoittaneet, että vanhat koulurakennukset ovat tulleet tiensä päähän. Näin se on kaikella elävällä, on aika elää ja aika kuolla, muutokset on osa elämää.

Nyt uutta tilalle. Väihkölän koulun pihaa koristaa parakit, joissa jatkaa kouluaan osa äidin ja isin pikku kullanmuruista ja muita väliaikaratkaisuja on löydetty myös, uutta pysyvää ratkaisua odotellessa. Tilanteissa on aina puolensa ja puolensa mutta niihin en tässä takerru. Pääkallon paikalla olleet ja lehdistön edustajat on tuoneet ne omalta osaltaan hyvin esiin, siltä näkövinkkeliltä, kun he sitä katsoo.

 Vaihtoehtoja on löytynyt useanpia, kun on tahtoa, löytyy taitoakin, sillä kuntamme on täynnä viisaita miehiä ja naisia. Tilanne on vaatinut pikaisia ratkaisuja, mutta niin pikaisia ne ei tietääkseni ole, etteikö niihin olisi mahdollista tehdä muutoksia, kun muutokset on koko kunnan ja sen kuntalaisten yhteiseksi eduksi.

Tämä kaunis Sysmämme on aina ollut "hurjan miehen" maineessa. Sitä mainetta on nyt ollut ilo katsella muunmuassa, noin 20km tukkitalkoiden puitteissa. Hurjat miehet, ehkä naisetkin sai kerättyä melkomoisen määrän puuta talkoo ajatuksella, egolokisen hirsikoulun puolesta, adressit ovat täyttyneet nimistä ja hirsikoulun kannattajista. Ihanaa te hurjat kotokuntani edustajat. Tämmöisiä tempauksia lisää.

Nyt olisi Sysmän kunnan päättäjillä riemastuttava tilanne osoittaa rakkautta vahvaa kuntaansa, vahvoja kuntalaisiaan, sekä ihania, vahvoja ja sisukkaita, tulevaisuuden toivojaan kohtaan ja unohtaa "näin on aina tehty asenteet" ja miettiä päätöksiään uudemman kerran. Kun täältä kuitenkin tuntuu löytyvän tätä pitkään piilossa ollutta Sysmäläistä Sisua. Eikö olisi upeaa katsoa kuinka Sysmäläinen Sisu puhaltaa oikein kunnolla ja tekee Ilon hirsistä Suomen kauneimman koulu, tulevaisuutemme toivoille. 

Rakkaudella ja Isoilla hatun nostoilla kaikille heille, jotka ovat jo tähän mennessä pitäneet isosti "tikkuja ristiin", hyvän ilmapiirin puolesta. Tuuletetaan asenteitamme oikein suurella mittakaavalla ja annetaan positiivisille asiolle niiden ansaitsema mahdollisuus. T~Miia Wilhelmiina Sysmäläinen~



torstai 25. joulukuuta 2014

Erään lahjan tarina

Enkeleillä on hassu tarve, tulla piirretyksi sellaisina, kun he ovat. Sellaisina kuin he haluavat olla, kun ovat kanssasi. Mistäkö tiedän? En tiedäkään, mutta kun piirrän heitä, heistä ei tule sellaisia kuin minä haluan, vaan vieläkin parenpia, kauniinpia, hauskenpia ja elävänpiä. Kun aiemmin harvoin tunsin iloa ja ylpeyttä piirroksistani, nykyään kuviin jää ilo ja ajatus siitä, että sain viettää hauskan hetken, sitä tehdessäni. Kuvaa tehdessäni mieleeni tulee tarinoita, runoja, tai säveliä. Pieneksi harmikseni, en saa aina "kahlehdittua" kertomusta, mutta nyt yhdesti taas yritän.


Olen enkelisi,
mukanasi aina,
Muttuturpa maanantaisin,
Sulo sunnuntaina.

Kun maailmalla kuljet,
tämä mielees paina
on enkelit sun mukanas,
ei silloin huolet vaivaa.

Sydämesi sisällä
Kun epäilykset myllää,
älä niitä hellien, 
sen suuremmiksi jyllää.

Minä olen kynttilä,
tai lyhtys hämärässä,
Kun valon minuun sytytät,
sanon "Kyllä tämä tästä."

Älä huoli kultani,
kun surut mieltäs painaa,
sulle ilon siipisulkiani
mielelläni lainaan.




Ps. Tämä on hiukan muokattuna erään jouluisen lahjan tarina. Lahjan saanut ystäväni, sai alkuperäisen runon ja näin ollen tietää myös enkelinsä nimen, joka tästä runosta jää pois.


Ilon siipisulkia heilutellen ~W~




keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Sinunlainen joulu.

Joulun iloa ja rauhaa,
pitkin poikin
laulaa, kuorot enkelten.

Ähkyyn asti natustaa, saa
jouluruokaa makoisaa.

Kuka sanoo, ettei vois olla,
vaik räiskäleitä kuutamolla,
se paras eines jouluinen.

 Kuka sanoi ettei vois olla
Vaik rokettirollia 
verratonta,
se laulu taivainen.

On joulu meidänlainen,
kaunis ja maistuvainen
Täynnä taikaa talvista.

Olet työssäs taipaleella, 
taikka lauteilla saunan,
yksin yössä jouluisessa
alla paljaan taivaan. 

Olet joulussas,
sinunlaisessa.
Siivet halaavat
mukanasi.


~W~

maanantai 22. joulukuuta 2014

Ihana valo...

 Hiljaa yössä,
tiukkuu tuhannet kellot,
tiut tonttusten,
ja enkelten sellot.

Soi avaruudessa
Kristallikiteet
ja maan sisällä 
Kvartsit, ametistit,
timantti säteet

Valo pimeässä,
Valo siellä, minne auriko
ei osu.

Sinä päivänä,
 kun kide tapaa valon.
Avaruus yön musta,
Luolat mustan ahdistusta.

Se valo,
minkä näet
 kevät auringon
kohdatessa
hanget.

Tule joulu,
tiut sen
Näin muuttaa voi
valoksi
pimeyden.

Vielä ei vaella
 taivaan valot.
Ei ylety maan ytimiin säteet.

Vain sydänten
lämpö liekkejään loimuttaa.
Ollen valosi pimeässä.



Joulun rauhaa ja Valon täyttämää vuotta 2015
 Toivottaa Rakkaudella ~W + Kattilan väki.~