Kuuleppa Säittenhaltiaja, en niin yhden yhtään kadehdi sinun työtäsi. Epäkiitollisin homma, mitä maa päällään kantaa. Jos usein itsekin huomaan, että toisaalle kumartaessa, toisaalle tulee pyllistettyä, mutta sinun hommassasi tuntuu, että aina jollakin on pahamieli toimistasi. Ihan viikon sisällä olen kuullut milloin mistäkin kelistä valitusta, kovat pakkaset oli kamalia, liika lumi on liikaa ja no itse kirosin parinakin päivänä raskaasti, kun Kelkka ei luistanut lainkaan. (se oli toki hiekotushiekan vika..)
No yhtä kaikki, tänään ajattelin sinua lämmöllä. Sormia ei palellut, eikä nenä jäätynyt. Vaikka Kelkka ei luistanut, ei sitä kantaessakaan tullut liian hiki. Lämpötila oli siis täydellinen. Vesisade madalsi hankia ja oli täydellinen lumipallon pyörityskeli lapsille. Talvipäivän seisaus on tänään. Pimeintä on juuri ennen auringon nousua ja huomenna alat kuljettaa meitä taas kohti valoa. Minä olen nauttinut talvisista päivistä. Olet todellinen taiteilija luodessasi sadepisaroitasi, lumihiutaleitasi, hangenkimalluksiasi ja vesipurojasi, pitkin elämänmatkaamme.
Mielessäni siintää lapsuuden kesät ja mansikka saaliit, aurinkoiset hetket ja ihanat Ukkoskuurot, joiden jälkeen etsittiin sateenkaaren päästä kulta-aarteita ja löydettiin koko kesän parhaat mustikkamättäät. Tai talvet, jolloin lunta oli kainaloon asti. Lumipallot syntyi joka kerta, veljen, isän, tai äidin lämpimissä käsissä. Ei haitannut vaikka omat pallot ei pyörinyt, aina joku kuitenkin teki hienot lumilinnat, joissa saattoi leikkiä. Ja kun kevät tuli ja purot sanoi puli puli, muokkasit maan juuri ojan tekoon sopivaksi. Myöhemmin autoit, että saimme herneemme kasvamaan, sopivasti vettä, niin hernepenkkiin, kuin mansikkamaahankin. Sopivasti aurinkoa, jotta kukat muotoutui marjoiksi ja marjat sopivan punaisiksi, kypsiksi ja makoisiksi.
Toivotan sinulle voimia työhösi. Me ollaan kyllä varsin vaikea kansa miellytettäväksi, mutta olet tehnyt hienoa työtä. Ja mahdotontahan se oisi samana päivänä kaikkia miellyttää, onneksi on vuodenajat. Ja jokaisessa ajassa omat ihanuutensa. On jännittävä nähdä millaisen joulusään sinä meille loihdit. Toivon kovasti, että teitä on tuossa työssä useanpia haltijoita, että toisinaan saatte lomapäiviäkin, raskaasta työstänne. Ja toivottavasti Luontoäiti muistaa yllättää teidät iloisesti aina välillä. Pyydän anteeksi, että usein tulee valitettua liiasta kuumuudesta, tai rapakeleistä. Uskoisin, että kaikesta on hyötynsä Äiti-isämaalle ja suuremmalle kokonaisuudelle, jota me ihmiset emme ymmärrä.
Pidä huolta itsestäsi ja voi hyvin. Mukavaa, että virkistät meitä uusin kujein ja uudenlaisilla ilmaston ihmeillä.
Ystävällisin terveisin
~Kirjuri~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti