Kirjurilla on ollut lepopäivä, sellainen vilttiin käärittävä. Tai ainakin niin oli suunniteltu. Aikansa hän istui viltti niskassa, sohvan kulmassa ja katseli elokuvia. Sitten hän vilkaisi Kattilan Kakruja ja totesi -Kyösti on oikeassa, te olette ihan hurjan rauhallisia, vai ettekö pidä kuusesta, kun siinä ei ole tuon enenpiä koristeita? -Näin taiteilijan näkökulmasta pakko sanoa, että näkemyksesi vähistä koristeita on, että Aidosta Tekokuusesta on tehty olohuoneen nurkkaan joulukuusten alastonmalli. Eihän siinä ole lainkaan koristeita, tokaisen.
Kirjuri valikoi koneeltaan elokuvaa ja aivan kuin vahingossa, me Juuson kanssa osumme valikkoon, josta saa päälle joulumusiikkia. Isken Juusolle silmää ja hän pokkaa Tytin tanssiin, minä puolestani pokkaan HillaMaijalle ja Jalo Jasmikelle, Herra Kaarnala tarttuu kaarnahuiluunsa ja alkaa soittaa laulujen tahtiin. Kirjuri unohtaa elokuvan ja katselee tyytyväisenä Kakrujen kiepuntaa, meidän jalkojen ympärillä. Pyörähtää sitten itsekin liikkeelle, tosin ei tanssiin, vaan keräilee huoneista tavaroita, täyttää pyykkikoneen, tiskaa tiskit, kaivelee kaappeja ja saapuu olohuoneeseen koristerasioiden ja ison joulukoristelaatikon kanssa.
-Me tarvitaan JouluÖverit. Lapset kaipaa koristeita. Kuuluu kiljuntaa ja Jipiitä, kun Kyösti ja hitupikkuiset, Roopertin ymprillä tajuaa, mitä Kirjurilla on mielessä. -180cm kuusta, kokeillaanko montako palloa ja hilkutinta siihen mahtuu. Ja vain pari ehtoa, ennen kuin aloitatte. Pojat pysähtyy.-No? kysyy Roopertti epäluuloisesti. -Ei köynnöksiä, jos Kattilan Kakrut sattuu sittenkin pitämään kiipeilystä. Ja kaikki pallot, kellot ja kulkuset pitää saada mahtumaan kuuseen. Mitä kivenpi ääni koristeesta tulee, sen alemmas laitetaan, että Katin rutpaleet ylettyy leikkimään, sopiko?
Ehdot hyväksytään ja koristelu alkaa. Toisinaan ihan vahingossa tippuu koristeita ja kun Pieni Punainen ja Ymmi-neito hoksii, että niillä voi leikkiä, alkaa koristeita putoilla aina tiuhemmin. Hitupikkuisista useammatkin pomppii Kattilan Kakaroiden leikeissä mukana, mutta Hilirimpsis ja Roopertti Rupsu on ottaneet kuusen korkeimmat oksat valtaansa Kyöstin kanssa, Kirjuri koristelee alaoksia ja me muut jatkamme tansseja.
Tänään Kirjuri pitää huolen meidän kahvi-, mehu- ja ruokatauoista, hän keskittyy ja tekee, nauraa välillä. -Helppoahan tämä on, kun Puutarhatonttun väki on tehneet mehut, herkkukakut ja piparit tarjolle. Minun täytyy vaan jaksaa olla niin kauan hereillä, että saan ruuan valmiiksi. Tehän kuitenkin oltatte jo, ennenkuin ehdin sen polttaa.
Kattilan väki Vieno-neitoa myöten, on hulinassa mukana. Välillä kannetaan joulupalloja suussa ja toisinaan Roopertti viskoo Hiliripsistä joulupallon kyydissä, Kattilan Kakaroiden iloksi. En tiedä kumpaa ne mieluummin jahtaa, palloa, vai Hilirimpsistä. Kun suurin osa koristeista on kuusessa, Kirjuri istuu sohvalle. Kattilan väki on nukahtanut ja musiikki loppunut. Katselemme kuusta. -Siitä tuli aika hieno, ei amerikanmallilla överi, kun nauhat puuttuu, mutta hieno silti. -Mahtuisikohan sinne vielä muutama pallo? Niitä oisi vielä jäljellä? Kysyy Kyösti toiveekkasti.
Katsellaanko tämä ilta sitä noin? Jos tuntuu vielä huomennakin, siltä, että jotain tarvitsee lisätä, jatketaan koristelua, nyt minä haluan Glögiä ja Daadelskaa, sanoin. Kirjurin tuodessa meille tarjotinta, hän sanoo -Minä tykkään tämmöisistä lepopäivistä. Laitakaa toistekin musiikkia herättelemään minut, hän kuiskaa minulle ja Juusolle. Arvasin, ettei häntä huijata.
~Huubert Näreistöniemi~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti