Kirjuri kolasi pihaa ja juuri kun hän oli menossa noutamaan kynttilöitä lyhtyyn, ulko-oven katokseen laskeutui Punatulkku. "Hei kaunokainen. Tahdotko ruokaa Pyrynlähetti? Luonnonkansalle voimia." tokaisi kirjuri. Jäimme hämmentyneinä katsomaan häntä ja sitten Punatulkkua. Kirjurilla on aina ollut tapana jutella olevaisille, mutta aikoihin hän ei ole kiinnittänyt huomiota HillaMaijan voimien toivotamiseen.
Punatulkku hyppelehti katoksessa pienalta toiselle, aivan kuin säikähtäneenä. Sopivaan kohtaan päästyään, se pysähtyi ja HillaMaija hyppäsi tavaroineen sen kyydistä pois.- Hei vain Kasvienvartija. Hei vain Tytti ja Herra Kaarnala. Hei vain Kirjuri.
Tänne hälyytettiin apua ja tässä minä nyt olen. Avun tarvitsijankin minä jo näen. Kirjuri tuli pihaan linnunruokapallot käsissään kiinnittämättä meihin huomiota, etsi vain katseellaan Punatulkkua.
Tarkkaavaisuuden hetki oli taas ohitse. Seurasimme, kun hän kiinnitti pallot puuhun, jatkoi hetken lumen kolausta, vei lumikolan katokseen, palasi takaisin ja nappasi lapion,-Peremmälle peremmälle hän kehoitti Kattilan Kakaroita. Tytti totesi Juuson sanoin, -ei pidä olla liian tarkka, eli seurataan Johtajaa, Kirjuria tarkoittaen. Kirjuri lumilapioineen suuntasi Kesälän ovelle. Läpikulku matkalla pörrötin pientä punaista ja kutkutin Vieno-neitoa poskesta. Ymmi-neiti katsoi minua hiukan epäilyksellä, mutta tuli sitten pyyhkäisemään säärtä.
Seurasimme Kirjurin vanavedessä ulos. Kattilan väki asettui sohvan selkänojalle katsomaan touhua. -Onkos Kirjuri syönyt? Kyseli HillaMaija. Kun kerroimme, että aamupalan, lähti hän sisälle ja tuli hetken päästä takaisin, kuuman glögimukin ja pipareiden kanssa. Jakoi meille, otti itselleen ja tarttui Kirjurin käteen. Ota, se lämmittää. Kirjuri kiersi kätensä kupin ympärille ja hämmästyi, mistä se tämä?? Tuoksutteli hetken ja hörppäsi "niin hyvää.."-Parenpaa, kuin lapsuuden hiihtokisoissa. Kirjuri joi juomansa ja söi muutaman piparin ja jatkoi taas touhujaan. Piha alkoi näyttää tunnelmalliselta.
Kun tuli aika hakea Kesälään kynttilät, katosi HillaMaija taas hetkeksi ja palatessaan toi hän meille kulhollisen keittoa ja leipää, tarttui taas Kirjuria kädestä "Ota kulho ja syö, se lämmittää." Nytkin Kirjuri näytti hämmentyneeltä, mutta otti ja söi, "oi mitä herkkua." ruokailun jälkeen jatkoimme lumitouhuja, kynttilät sytytettyään Kirjuri tokaisi hiljaa "Toivottavasti tykkäät Jalo."
HillaMaija kehoitti minua ohjaamaan Kirjuri sisälle. Niin uninen hän oli, että jaksoi tuskin nostella jalkojaan. Siinä samassa, kun olimme saaneet hänet lumisista vaatteistaan ulos, Kirjuri oikaisi sohvalle ja nukahti Kattilan väen viereen. Laitoin peiton hänen päälleen ja kuiskasin, kyllä minä tykkään, kiitos valoista. Tehdään huomena uusia juttuja, on sinun vapaapäivä.
~Jalo Kasvienvartija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti