Hakke Harakka lentää taivaalla kaksi pikkuista kyydissään. Etummaisena istuu Juuso Rrömppäinen, Turvalan Kotitonttu ja hänen takana Tytti, Satulan Kotitonttu. Tytti huhuilee Juuson korvaan muistojaan Kirjurin ja hänen alkutaipaleelta.
"Miten suuresti epäilin Kirjurin touhuja silloin aikoinani, kun hänet tapasin Kantolassa. Hiirolan Siirin ja kaikkien Kantolan asukkaiden koti oli vaarassa. Koneet tuli ja jyräsi kaiken. Olin varma, että jäädään kodittomiksi kaikki tyyni, mutta Kirjuri kutsui meidät luokseen, kun ystävät konsanaan."
"Niin meistä sitten tuli Kattilan kievarin asukkeja, paikan nimi tuntui aina vaihtuvan kävijän mukaan, eikä nimi vieläkään ole vakiintunut. Viime vuodenkin muuttojen jälkeen Kirjuri huolehti, että kuljemme mukana. Ensimmäisenä asennettiin ovet paikoilleen ja kutsuttiin pöytään. Mutta viime vuosien muutokset ei ole tehneet aina hyvää."
"Monta kertaa olen istunut nykyisen kotosen keittiössä, tiskialtaan reunalla puhaltelemassa kuplia ja pohtinut, ettei Kirjurin asiat ole hyvin. Joskus aistin koti-ikävää, vaikka meidän piti olla jo kotona. Aistin sitä vieläkin."
"Tänään ennen lähtöä, tuntui että hän näki meidät, aivan kuin ennenkin, kun tulimme samassa oven avauksessa ulos.-Tosin sitä sinun kolisteluasi ei voinut jättää kukaan huomiotta. Miten noin pieni olento, voikin saada aikaan moisen mylläkän? Kaikki laatikot kumossa eteisestä? Kirjuri säpsähti, katsoi meitä, aivan kuin oisi kysynyt, ketä me ollaan ja minne olemme menossa ja miksi? Sitten katseeseen asettui taas harso. Huomasitkos Juuso? "
"Huomasin minä ja koetin hälle viestiä, että mennään etsimään Herra Kaarnalaa, mutta ilmeisesti hän ei ole niin kunnossa, että kuulisi ajatuksia. Mutta sen hän oli sentään ymmärtänyt, että me tarvitaan lintujen ruokintapaikka." Nauroi Juuso.
"Nyt meillä on aina kyyti tarjolla, ollaan menossa sitten sinne, tai vaikka tänne." Tytti ja Juuso istui reppuineen mukavasti Hakken selässä ja kurkisteli alla näkyvää maisemaa. Järvet, pellot, mäet ja metsät, vilisi kuin tilkkutäkin kuviot, heidän allaan. Näillä konnuilla kulki Kirjuri lapsuudessaan, rakenteli majoja ja kaiversi ojia, heitti talvihangelle katselemaan tähtiä ja tekemään lumienkeleitä.
Kuunteli ja kasvoi tarinoissa.
~Satulan Kotitonttu Tytti ^ ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti